Brüssel Kaupallinen promokeikalla Oulussa 25. maaliskuuta,
Levykauppa Äxässä kello 18.
Oululainen legenda on aktivoitunut jälleen. Vuodesta 1989 paikallisia metallipiirejä hämmentänyt Brüssel Kaupallinen julkaisee uutukaisen pitkäsoittonsa huomenna.
"Ylpeinä ja levollisin mielin tässä ollaan. Levy on saanut ennakkoon erityisen hyvää palautetta", sanovat rumpali Juha-
Pekka Aunola ja laulaja Janne Helttunen.
Alunperin haukiputaalaisen Aknestik-yhtyeen sidekickiksi perustettu Brüssel Kaupallinen, eli tuttavallisemmin BK, on siitä erikoinen yhtye, että se on kuin feenix-lintu kohonnut yhä uudelleen tuhkasta siivilleen. Mikäpä pahan tappaisi.
Noin 20 vuotta kestäneellä urallaan uusin levy, Musta polku, on vasta yhtyeen kolmas pitkäsoitto. Uran alkuvuosia siivittivät
EP:t ja singlet, ja vasta 2005 yhtye julkaisi ensimmäisen albuminsa; Aika kultaa muistot.
Mihin genreen BK sitten istuu? Bändin jätkien oma vastaus on: ei mihinkään. Edellistä albumia Valheiden kirjaa kuvailtiin doomrockiksi tai tummaksi metalliksi. Synkkää se ainakin oli.
Uutukaista levyä eräskin kuuntelija kuvaili sielukkaaksi möykäksi.
Ihan tähän eivät Aunola ja Helttunen lähde.
"Joku sanoi minulle, että uusi levy kuulostaa todella surulliselta. No, kysyin sitten, että oletko kuunnellut aikaisempia levyä. Nehän ne vasta synkkiä olivat", Helttunen nauraa.
Musta polku on julkaistu independent -levymerkin alla, Korpinkynsi ja Stop the Building -nimien takana ovat JP Aunola ja kitaristi Antti Leiviskä ja kaikki bändit pojat ovat laittaneet euronsa likoon.
"Ei tätä rahan takia olla tekemässä", Aunola tarkentaa.
Edellisten levyjen julkaisija oli paikallinen UHO Production, mutta viime kesänä tiet erosivat kaikessa ystävyydessä.
Ensimmäistä kertaa bändi otti riskin ja palkkasi itselleen ulkopuolisen tuottajan, alan vahvan vaikuttajan Hiili Hiilesmaan. Hän oli mukana jo edellisen levyn miksaajana, joten valinta tuottajaksi oli helppo. Hänen johdollaan BK:n sielukkaat laulut saivat vieläkin sielukkaamman soundin.
"Hiilen kanssa työskentely oli todella helppoa. Pohjat koko levyllekin saatiin soitettua vajaassa parissa päivässä, livenä"; Aunola kertoo.
Sanojen kanssa Janne Helttunen kamppaili ankarammin.
"Eivät ne helpolla syntyneet tälläkään kertaa. Siellä Hiilesmaan studiolla Hämeenlinnassa oli hyvää aikaa pusertaa viimeiset lyriikat", hän sanoo. Sanoissa kuultaakin eletty elämä, hieman oma ja hieman toistenkin.
Silti joukossa on huumoria.
"No, kuuntele vaikka Nahkaradio-biisi. Se ei ainakaan ole surullinen", Helttunen yllyttää.
Pienoisena käärmeenä
BK:n tummaan paratiisiin on luikerrellut keikattomuus.
Rumpali Aunolan äänessä on lievää turhautumista, kun puhe kääntyy keikkatilanteeseen.
Mies itse työskentelee oululaisessa musiikin tiedotus- ja neuvontakeskus Rockpoliksessa ja organisoi jatkuvasti muiden bändien esiintymisiä sinne sun tänne.
Omaa bändiä hän on jäävi tyrkyttämään, joten asema on hankala, etenkin kun juuri tällä hetkellä pitäisi takoa täysillä ympäri Suomen ja Oulun.
"En minä tiedä mikä tässä maksaa. Ehkä emme ole tarpeeksi mediaseksikkäitä. Edellisistä keikoistakin on aika pitkä tauko", Aunola pohtii.
Ongelman täytyy olla ohimenevä, sillä kun bändiä katsoo, edessä on rivi pelottavan näköisiä miehiä.
Ja jos Helttusen keikkaenergian tietää, niin sitä haluaa nähdä lisää. Aika on kulunut, miehet ei.