Kirjoitin tarinan, jossa kuvittelin rikkaan päättäjän omiksi perheenjäseniksi niitä ihmisiä, joihin hänen päätöksensä ovat pahiten kolahtaneet. Tarina Suomesta on tarina kyvyttömyydestä asettua toisen asemaan. Se, jos mikä, tulee Suomelle kalliiksi.
Minulla on suuret tulot. Harrastan verosuunnittelua, koska minulla on siihen varaa. Käytän kaikki lailliset mahdollisuudet siihen, että saan varani koko ajan lisääntymään. Minun rahani ovat MINUN. Ei minua liikuta se, kuinka monta ihmistä maailmassa kituuttaa joten kuten hengissä. Se on heidän asiansa. Minä olen työllä rahani ansainnut – niin ja sijoittamisella.
Äitini pärjää kyllä 800 euron kuukausituloilla. Oikeastaan häneltä voisi vielä vähän nipistää noista tuloista; hän kun on tottunut elämään niukasti. Äitini on Alzheimeria sairastavan isäni omaishoitaja.
Äiti pärjää, kun on niin tottunut isän kanssa sumplimaan jo 50 vuotta. Käyhän siellä ammatti-ihminen auttamassa. Eihän tuollaisesta työstä tarvitse paljoa palkkaa, kun on kuitenkin aika yksinkertaista työtä. Tehokastakin kuuluu olevan, kun ehtii sama hoitaja niin monessa kodissa saman päivän aikana käymään. Niin, että hyvin he siellä pärjäävät.
Mummoni makaa kuolemaa odottaen laitoksessa märissä vaipoissaan seinää tuijottaen. Onhan siellä joku hoitaja kylkiä kääntämässä ja vaipan vaihtamassa kerran pari päivässä. Kyllä se tuommoiselle vanhalle räähkälle riittää.
Sisareni sairastui sairauteen, jota lääketieteemme ei hänen mukaansa vielä tunnista, joten lääkärit pitävät häntä luulosairaana. Kelan lääkärit eivät myönnä hänelle sairauslomaa. Sisareni valittelee, että joutui aktiivimallin kiusaamaksi, mutta mitä se minulle kuuluu. Ei tässä nyt jouda ketään alkaa auttelemaan, kun on kiire seurata suhdanteita ja hoitaa maan asioita.
Veljeni ajautui nuorena huonoon seuraan ja joutui vankilaan. En enää pidä häntä veljenäni. Mitä meni huonoon seuraan, olisi valinnut paremmin. Lienee hän jo päässyt vankilasta ja liekö kodittomana jossain katuojassa. Kunhan ei tulisi ainakaan MINUN mainettani pilaamaan.
On minulla pari lastakin, mutten tiedä, mitä heille kuuluu. Heidän äitinsä itkeskeli, ettei minulla muka ollut heille aikaa, lähti pois ja vei lapsetkin. Eikö se sitten riitä, että mies on mies ja tienaa rahaa perheelle? Siellähän ne päiväkodissa tulee lapset hoidettua. Se on niin helppoa hommaa, ettei siitä paljon tarvitse edes maksaa. Voisi vähän suurentaa vielä noita ryhmäkokoja, niin tulisi tuokin työ tehokkaammaksi. Koulu hoitaa homman sitten päiväkodin jälkeen. Tehokasta se pitää olla lasten koulutus; pitää miettiä, miten sitäkin saisi vielä tehostettua.
Niin ja onhan minulla toinenkin sisko. Hän erehtyi rakastumaan turvapaikanhakijaan ja eiköhän saanut itsensä raskaaksi. Naimisiin olivat jo menossa, mutta pois se mies pitää täältä saada pian. Tulevat tänne suomalaisten elämän pilaamaan. Parempi olisi, kun tulisi tapetuksi omassa maassaan, etteivät olisi meidän naisia viemässä. Siskonikin masentui ja sekosi niin, että joutui suljetulle osastolle ja lastensuojeluviranomaiset veivät lapsen. Tuollaista pahaa sai tuokin turvapaikanhakija aikaan.
En minä noita itkeskelijöitä jaksa ollenkaan kuunnella. Ei ole MINUN asiani, jos heillä menee huonosti. Nyt tuli taas kiire sijoittamaan ja tarkistamaan tuottoni. Kylläpä olenkin tärkeä mies.
Koskaan ei ole liian myöhäistä oppia myötätuntoa. Annetaan tulevan hallituksen tehdä se työ, mikä jäi edelliseltä tekemättä.
Kaisu Leinonen
Oulu
Lue lisää lukijoiden mielipiteitä päivän Kalevasta!
Näin lähetät mielipidekirjoituksen Kalevaan.