Ulkopoliittinen tutkimus ja keskustelu on Suomessa edelleenkin vähäistä, vaikka takavuosien yhden totuuden politiikasta onkin päästy eroon. Siinä mielessä ajatus uudesta, hyvin resursoidusta ulkopoliittisesta tutkimuslaitoksesta on tervetullut.
Satavuotistaivaltaan juhliva eduskunta aikoo perustaa juhlaistunnossaan 1. kesäkuuta kansainvälisiin suhteisiin ja EU-asioiden tutkimukseen keskittyvän riippumattoman tutkimuslaitoksen. Tarkoitus on siirtää nykyinen, Paasikivi-Seuran aloitteesta 1961 perustettu Ulkopoliittinen instituutti UPI uuden laitoksen ytimeksi. Laitoksen on määrä aloittaa toimintansa ensi vuoden alussa.
Uutta laitosta on puuhattu turhan suuren salamyhkäisyyden vallitessa. Sen johtoon on istutettu poliitikkoja puhemies Paavo Lipposesta vasemmistoliiton eronneeseen puheenjohtajaan Suvi-Anne Siimekseen. Lipponen on ampunut oman ehdokkuutensa alas sanomalla, että hän ensi vuonna eläkkeelle.
UPI on tuottanut etenkin viime vuosina monipuolista ja virallista ulko- ja turvallisuuspoliittista linjaa kyseenalaistanutta tutkimusaineistoa. Sille on ollut yhteiskunnallinen tilaus kriittisen keskustelun käynnistäjänä. UPI:sta on tullut yksi harvoista ns. think tankeista eli aivoriihistä Suomessa.
Uutta laitosta johtamaan kaavaillaan eduskunnan valitsemaa hallitusta, jonka kolme jäsentä nimettäisiin suurimpien eduskuntaryhmien esityksestä. Hallitusta johtaisi puolestaan valtioneuvoston kanslian nimikkoedustaja, ja varapuheenjohtajan valitsisi ulkoministeriö.
Ei voi välttyä ajatukselta, että näin organisoidusta tutkimuslaitoksesta tulee helposti poliitikkojen ja valtiovallan päsmäröimä tilaustyön tekijä. Hallitukseen ei pidä valita kansanedustajia, ja tutkimustyön ammattilaisilla tulee olla siinä hyvin vahva edustus. Lisäksi laitoksen johtaja tarvitsee suuret valtuudet päättää tutkimuksista.
Helsingin yliopiston kansleri Kari Raivio ei kanna turhaan huolta laitoksen tieteellisestä tasosta. Sen budjetti olisi noin kolme miljoonaa euroa. Summa on niin suuri, että se voi syödä myös yliopistojen tutkimusrahoitusta, koska laitos saa rahansa valtion budjetista. Rahoittajalla on aina sananvaltaa siihen, miten rahoja käytetään.
Olennaisinta on kuitenkin se, että laitoksen riippumattomuuden ylle heijastuu varjo, jos sen toimintaa vahtivat poliitikkojen ja valtiovallan edustajat. Riippumattomuus edellyttää, että asiantuntijoilla on vahva edustus hallinnossa ja ettei tutkijoiden käsiä sidota.
paakirjoitus@kaleva.fi