Saamelaismuseo Siidan kupeeseen sen ulkomuseoalueelle noussut Revontuliteatteri on entistäkin komeampi lumirakennelma. Seinät kohoavat korkeuksiin kuin linnassa ikään ja jääikkunoiden takana tuikkivat kynttilät. Elokuvakatsomon vieressä on Revontuliravintola, josta pääsee suoraan laavuun nauttimaan nokipannukahvit porontaljojen ja nuotiotulen lämmössä.
Revontuliteatterin katsomossa on 120 paikkaa, noin 20 aikaisempaa enemmän. Katsomo on myös yhtenäinen, elokuvien näyttämiseen tarvittava koneisto on sijoitettu erilleen.
Revontuliteatterin avajaisissa tiistaina sai ensi-iltansa Inarijärvi DVD, joka kertoo Saamenmaan suurjärven luonnosta ja kulttuurista. Koko vuodenkierron yli kulkevassa esityksessä on noin 150 valokuvaa, lähes 40 prosenttia aineistosta on liikkuvaa kuvaa. Kuvia on yli 20:ltä kuvaajalta ja kuudelta kuvatoimistolta.
Inarijärvi DVD:n käsikirjoituksen on tehnyt inarilainen tutkija Irja Jefremoff, tuotantoyhtiö on inarilainen Unilumi Oy. Työtä ovat rahoittaneet Siidan ja Inarin kunnan Talvimatkailuprojekti, Metsähallitus ja EU. DVD:n musiikkitaustoissa kuullaan inarinsaamelaisten Aune Kuuvan (sävellys ja sanoitus) ja Ilmari Mattuksen (laulu) Aijjihkedgi sekä Sibelius-Akatemiasta tilattua musiikkia.
Ensi-illassa nähtiin myös inarilaisen luontokuvaaja Martti Rikkosen palkittu Revontuli-esitys.
Esitykset ovat osa Siidan Revontulimatkailutuotetta, johon kuuluvat kynttiläpolku teatteriin ulkomuseon halki, elämykselliset lumiteatteriesitykset sekä tarjoilu.
Valkokangas luonnonlunta
"Viikossahan se oli selvä ja fiksausta toinen viikko", kertovat lumiteatterin rakentamisesta vastanneet Siidan museomestari Oula Heatta ja Jorma Portti Ylä-Lapin luonnonhoitoalueen luontopalveluista. Molemmilla on jo 6-7 vuoden kokemus Revontuliteatterin rakentamisesta.
Aluksi lumiteatteriin koottiin lunta eri puolilta kirkonkylää, nyt sitä tykitetään. Tarvittava 800 kuutiometriä syntyy Juutuanjoen vedestä noin 12 tunnissa. Valtava lumikasa saa "tekeytyä" muutamien vuorokausien ajan ja sen jälkeen se on niin kova, ettei siihen pystytä kuin kaivinkoneella.
"Muotit on kehitetty niin viimeisen päälle, ettei tartte paljon miettiä", miehet kehuvat rakentamisen tekniikkaa, jota on kehitetty niin, että koko rakentamisaika on lyhentynyt viikolla. Lumiteatterin seinät tehdään muoteilla liukuvaluna. "Raskain vaihe on lumen polkeminen muotteihin ja muottien siirtely."
Tiivis tykkilumi on niin kestävää, etteivät edes viime viikkojen lämpimät säät ja vesitihkut ole vaikuttaneet rakenteisiin. Alkuviikon lumisateet sitä vastoin loihtivat teatterille aidosti elävän lumirappauksen. Teatterin valkoisena hohtava "valkokangas" on rakennettu puhtaasta luonnonlumesta.
Revontuliteatterin käyttö ei rajoitu Siidan talvimatkailuohjelmiin, vaan sillä on keskeinen osa myös tammikuun lopulla järjestettävässä Skábmagovat (Kaamoksen kuvia) -elokuvafestivaalissa. Saamelaiselokuvien ohella esillä ovat nyt Uuden Seelannin maorien elokuvat. Festivaali järjestetään 27.- 30. tammikuuta.
"Elokuvajuhlien ohjelmisto on valmistunut ja lippujen ennakkomyynti alkanut", kertoo festivaalin tuottaja Sari Valkonen. Maoreilla on pitkälle kehittynyt elokuvateollisuus ja TV-tuotanto. Kuuluisin maoriohjaaja on Lee Tamahori (Kerran sotureita 1994), ohjaaja Niki Caron palkittu Valasratsastaja (2003) taas perustuu maorikäsikirjoitukseen.
Inariin saapuvat ohjaaja Moana Maniapoto ja tuottaja-ohjaaja Toby Mills. Saamelaisfilmeistä esitetään mm. Ánne Lajla Utsin dokumentti àrbesilbbat (Perintöhopeat), joka kertoo Kautokeinossa työskentelevästä Juhlsin parinkunnasta. Esillä on myös fiktio Bázo, jota on kuvattu muun muassa Suomen saamelaisalueella.
Arkistojen kätköistä elokuvajuhlilla nostetaan itäsaamelainen kolttakulttuuri, josta Yleisradio on tehnyt dokumentteja jon 1960-luvulta alkaen. Toisenlaista Lappia taas lähdetään etsimään vanhoista kaitafilmeistä, joiden kerääminen aloitetaan nyt. Niiden kautta halutaan löytää tavallisten lapinkävijöiden Lappi. Skábmagovat-festivaalin ohjelma löytyy osoitteesta www.siida.fi/skabma.