"Meillä on ydinvoimalan turvallisuutta parannettu niin paljon, että se on nyt 100 kertaa turvallisempi kuin alussa", vakuuttaa Kuolan niemimaan ainoan, ydinvoimalaitoksen, Poljarnye Zorin johtaja Vasili Omeltshuk.
Poljarnye Zorin ydinvoimalan johtoryhmä tapasi viime torstaina suomalaisen toimittajaryhmän. Tapaamisen keskeisin aihe oli ydinvoimalan turvallisuus ja sen tuottaman sähkön myynti. Ydinvoimala sijaitsee noin sadan kilometrin päässä Suomen rajasta, Sallan korkeudella.
Ydinvoimalan turvallisuuteen on investoitu viime vuosien aikana noin 200 miljoonaa euroa. Rahaa on tullut sekä EU:n Venäjä-ohjelmasta kuten Tacis ja Interreg-lähialueohjelmasta. Suoraa taloudellista tukea ja turvaneuvontaa on tullut myös Suomesta, Ruotsista ja Norjasta.
Poljarnye Zorin ydinvoimala juhlii tänä vuonna 30. toimintavuottaan, sillä ensimmäinen ydinreaktori otettiin käyttöön 1973.
"Ulkomaiset asiantuntijat ovat turvallisuustasomme noususta samaa mieltä kanssamme. Ydinvoimalan turvallisuus vastaa nyt Kansainvälisen atomienergian käyttöä valvovan järjestön IAEA:n vaatimuksia", kertoo Omeltshuk.
Poljarnye Zorissa on käytössä neljä ydinreaktoria, joista jokaisen teho on 440 megawattia. Uusimmat reaktorit eli 1981 ja 1984 rakennetut yksiköt ovat samaa tyyppiä kuin Suomessa Loviisan ydinvoimalassa.
Kuolan niemimaalla lähes puolet eli 47 prosenttia sähköstä tuotetaan ydinvoimalla. Alueen 17 vesivoimalaa tuottavat 43 prosenttia sähköstä. Loppuosa tuotetaan öljyllä ja biopolttoaineilla.
Poljarnye Zorin ydinvoimalan käyttöaste jäi viime viime vuonna 62 prosenttiin. Omeltshuk sanoo, että reaktoreiden käyttöaste voitaisiin nostaa reippaasti 90:n päälle.
Ongelmana on, että Neuvostoliiton romahduksen jälkeen sähkön kulutus on laskenut Kuolan ja Karjalan alueella. Sotilastarviketeollisuus, joka ennen käytti paljon sähköä, elää nyt säästöliekillä.
Saksan suurin energiayhtiö RWE AG on keskustellut Poljarnye Zorin johdon kanssa voimalinjan vetämiseksi Kuolasta Suomen kautta Saksaan, jossa edulliselle ydinsähkölle riittäisi kysyntää. Norjan kanssa Poljarnye Zori on jo solminut sähkön vientisopimuksen.
Suomalaiset ovat vähän yllättyneitä suunnitelmasta, koska Lapin voimansiirtolinjoissa ei riitä enää tilaa Kuolan sähkön siirtämiseksi. Norja saanee sähkönsä Kirkkoniemen kautta eli omaa verkkoaan pitkin.
Jos saksalais-venäläisestä sähköhankkeesta tulee totta, voimalinja pitäisi suomalaisten mukaan vetää Jyväskylän korkeudelta. Vasta sieltä löytyisi verkoista tilaa sähkön siirrolle.
Kuolan ydinvoimala kärsii laimeahkon kysynnän lisäksi siirtokapasiteetin puutteesta. Sitä on nyt yhteensä vain 500 megawattia, mutta lisää on suunnitteilla.
Poljarnye Zorissa elätellään toivetta, että läheiseen Kantalahteen tai jonnekin muualle ydinvoimalan lähelle rakennettaisiin uusi alumiinisulatto, joka voisi käyttää runsaasti vajaateholla toimivan ydinvoimalan sähköä. Kantalahdessa toimii jo nyt alumiinisulatto, mutta se on hyvin vanhanaikainen. Päätöstä uudesta sulatosta odotetaan vuonna 2004.
Alumiinin valmistuksessa sähkön osuus voi nousta jopa 50-70 prosenttiin metallin hinnasta. Alumiinia kutsutaankin joskus "sähkövarastoksi".
Omeltshuk uskoo, että Poljarnye Zori voi toimia vielä 15 vuotta.
"Meillä on useita ohjelmia menossa, jotta voisimme käyttää laitostamme täydellä teholla. Ensinnäkin rakennamme voimalinjaa etelään Karjalaan, sähkön kysyntä nousee jossain vaiheessa myös Murmanskin alueella ja uusi alumiinisulatto käyttää loput tuotantokapasiteetistamme."
Omeltshuk kertoo, että he aikovat tarjota voimalinjaa ja sähköä myös Suomeen.
Ydinjätteelle on
oma ohjelma
Venäläiset hiukan ihmettelevät suomalaisten intoa kysellä erityisesti ydinvoimalan turvallisuudesta. Turvallisuudesta vastaava johtaja Aleksander Ivanov vakuuttaa, että viime vuonna voimalassa tapahtui vain kolme pientä häiriötä, joista niistäkään ei päässyt säteilyä ympäristöön.
"Vuodesta 1989 lähtien olemme kiinnittäneet paljon huomiota turvallisuuteen. Tutkimme ydinvoimalan mahdollisia vaikutuksia ympäristöön muun muassa omalla mittausautolla."
Ivanov kertoo, että ydinjäte varastoidaan vain väliaikaisesti ydinvoimalan alueelle. "Meillä on laitoksen toiminnan jatkuva seuranta, riskien analysointi ja mahdollisten ympäristövaikutusten seuranta. Lopuksi käytetty ydinpolttoaine kuljetetaan Keski-Venäjälle, lopulliseen sijoituspaikkaansa Majakiin."
Ydinjätteen käsittelyä ja väliaikaista varastointia varten on ohjelma, joka toteutuu kokonaisuudessaan 2007. Ohjelmassa mainitaan myös paikalliset välivarastot, joista yksi tulee Kuolan niemimaalle.