Kukapa olisi arvannut, että kannustinloukusta voi tulla täyttä totta jopa kolmen kauden kansanedustajalle ja entiselle ministerille.
Sosiaalipoliittisessa keskustelussa kannustinloukulla tarkoitetaan tilannetta, jossa henkilö ei pysty lisäämään tulojaan työtä tekemällä, koska hyödyn leikkaa tarveharkintaisten sosiaalietujen menettäminen.
Näin kävi Suvi Lindénille. Iltalehden uutisen mukaan hänelle ei olisi jäänyt mitään käteen luottamustoimestaan Oulun seudun koulutuskuntayhtymän yhtymähallituksen puheenjohtajana, jos korvaus olisi maksettu vuosipalkkiona, kuten yleinen käytäntö on. Lindén sopi Osekk:in kanssa, että hänen palkkioinsa muutetaan erilaisiksi toimenpidepalkkioiksi, jotka eivät syö sopeutumiseläketta.
Kansanedustajan sopeutumiseläke on ylivertainen kertymältään, mutta rajansa silläkin on: muut tulot leikkaavat sitä suoraan ansaitulla summalla. Kokous- ja muita toimenpidepalkkioita voi rauhassa nauttia. Niistä ei makseta sotumaksuja, joten ei niitä lasketa tuloksikaan.
Ilmeisesti entisten kansanedustajien ja ministereiden verkosto antoi pudokkaalle hyviä neuvoja oikeaan aikaan. Lindénin mukaan on täysin normaali käytäntö, että vuosipalkkioista tehdäänkin palkkioita, jotka eivät vaikuta eläkkeeseen.
Monikohan työtön muuttui kateudesta vihreäksi Lindén-uutisia lukiessaan? Että tuosta vain voisi sopia osa-aikaisesta työstään tai jostain keikasta, että maksaisitteko toimenpidepalkkiona kiitos, ei varsinaisena palkkana. Kiertotiet ovat tuttuja entisiä ministereita köyhemmillekin, esimerkiksi päivärahojen ja kilometrikorvausten muodossa. Kikkailemisista vaan joutuu helposti tilanteeseen, jossa järjestelijää pidetään sosiaalietuuksien väärinkäyttäjänä.
Entisenä ministerinä ja pitkäaikaisena kansanedustajana 49-vuotias Lindén saa sopeutumiseläkettä 5 000 euroa kuukaudessa. Mitähän hänen ta-loushuolistaan ajattelee köyhän perheen nuori, joka voi ansaita enintään 150 euroa kuukaudessa lisättynä työssäkäynnistä aiheutuvat menot ennen kuin hänen tulonsa leikkaavat perheen toimeentulotukea? Ja mitä siitä, että entiset kansanedustajat ja ministerit voivat omalla ilmoituksellaan määritellä, mitä lajia heidän tulonsa ovat?
Ihan niin kuin säännöksiä tulkittaisiin sitä helpommin henkilön eduksi, mitä paremmassa asemassa hän on.
Kaikkein kovimmilla tilin-teossa joka sentistä on toimeentulotuen asiakas, vaikka joka seminaarissa päädytään samaan lopputulokseen: työnteon pitäisi aina olla kannattavaa. Aika vähän jää työttömällekin käteen satunnaisesta työnteosta. Satasen työ vähentää työttömyyskorvausta 50 euroa, joten verotuksen jälkeen satasen keikasta jää ehkä 30 euroa käteen.
Entiset kansanedustajat ja ministerit ovat ansainneet sopeutumisjärjestelynsä eduskunnan jättäessään tai sieltä pudotessaan. Entiseen ammattiin voi olla vaikea palata, kun työelämä muuttuu niin nopeasti. Myös julkisuus voi haitata työpaikan saamista. Mutta onhan kansanedustajuus, ministeriydestä puhumattakaan, melkoinen meriitti, jonka luulisi auttavan työmarkkinoille paluuta.
Peräti vanhuuseläkeikään asti jatkuva sopeutumiseläke on jo jäämässä historiaan. Huhtikuussa ensimmäistä kertaa valitut uudet kansanedustajat saavat korkeintaan kolme vuotta maksettavaa sopeutumiskorvausta eduskunnan jättäessään.
Sopeutumiseläke tai sopeutumisraha, järjestelyä voi pitää sosiaalietuutena. Sen tarkoituksena on turvata toimeentulo, kunnes etuuden saaja voi elättää itse itsensä.
Ei Lindénin, eikä muidenkaan sopeutumiseläkeläisten palkkiojärjestelyissä ole kysymys isoista rahoista, mutta tärkeistä periaatteista kyllä. Muhkeata sopeutumiseläkettä nauttivalla jos kenellä on varaa olla ylpeä siitä, että elättää itsensä oikealla työllä, edes osa-aikaisesti.