Tammikuussa 1998 Suomen Tietotoimiston uutinen, jonka mukaan hiihtäjä Jari Räsänen olisi käyttänyt kiellettyä kasvuhormonia, nosti valtavan kohun ja työnsi liikkeelle nyt 14 vuotta kestäneen oikeusprosessin. Kaikki ei ole selvää vieläkään, mutta hovioikeudenkin mukaan kuitenkin se, että Räsänen todella käytti kiellettyjä aineita.
Käräjäoikeuden tavoin hovioikeus katsoi viikko sitten, että Räsänen ja 1990-luvulla hiihdon päävalmentajana toiminut Pekka Vähäsöyrinki eivät kertoneet totuutta dopingtiedoistaan kymmenen vuoden takaisessa oikeusprosessissa. Silloin puitiin STT:n uutisointia.
Neljä Hiihtoliiton talouden ja markkinoinnin johtoryhmään kuulunutta henkilöä saivat vahingonkorvauksia. STT:n päätoimittajana toiminut Kari Väisänen ja alkuperäisen dopinguutisen kirjoittanut toimittaja Johanna Aatsalo-Sallinen saivat sakkoja.
Vaikka alkuperäisessä uutisessa oli virheellisyyksiä, keskeinen tieto piti paikkansa: kiellettyjä aineita oli käytetty.
Koska jupakan kuluessa kaksi STT:n journalistia menetti valheellisten todistajanlausuntojen takia maineensa, olisi nyt syytä miettiä, miten heidän kunniansa luontevalla tavalla palautettaisiin. He puhkaisivat harhaisen uskon suomalaisen huippuhiihdon puhtauteen.
Sellainen vallitsi ainakin suuren yleisön keskuudessa.
Huono ei ole myöskään Väisäsen ehdotus, että vuonna 2000 korvauksia saaneet Hiihtoliiton luottamushenkilöt ohjaisivat hyvityssummansa nuorisourheiluun. Heitä voisi asiaan innostaa esimerkiksi Hiihtoliiton entinen puheenjohtaja Esko Aho. Hän on pitkään kieltäytynyt kommentoimasta jupakkaa – ikään kuin ei koskaan olisi hiihtopäättäjä ollutkaan.