Syyskuun 11. päivän terrori-iskut olivat herätyskello kolmannen maailman diktaattoreille. Eräs niistä, jotka tajusivat asemansa muuttuneen kertaheitolla, oli Libyan johtaja Muammar Gaddafi. Hän kiirehti ensimmäisten joukossa tuomitsemaan iskut.
Gaddafin puheiden sävy on viime vuodet ollut kovin toisenlainen kuin 1980-luvun puolivälissä, jolloin Ronald Reaganin "hulluksi koiraksi" nimittämä Gaddafi oli Yhdysvaltojen vihollinen numero yksi. Yhdysvallat pommitti Libyan pääkaupunkia Tripolia vuonna 1986 ja yhtenä maalina oli Gaddafin asunto. Libyalaisjohtajan väitetään määränneen kostoksi iskuja länsimaisiin matkustajakoneisiin. Pan Amin jumbojetti pudotettiin Skotlannin Lockerbiessa vuonna 1988 ja ranskalaisen UTA:n kone Nigerissä vuotta myöhemmin.
Seuraavalle vuosikymmenelle siirryttäessä kuoriutui entisestä vallankumouksellisesta uudenlainen johtaja. Vuonna 1969 Tripolissa vallan kaapanneen everstin suuret suunnitelmat olivat romuttuneet yksi toisensa jälkeen.
Gaddafi loi maalleen merkillisen sosialistisen ideologian, "kolmannen universaalin teorian", jossa keskeinen rooli on annettu ruohonjuuritason "kansankomiteoille".
Gaddafin suurena unelmana oli ollut koko arabimaailman yhdistäminen. Kun siitä ei tullut mitään, suuntasi hän katseensa Afrikkaan. Maanosaan oli määrä luoda Gaddafin johdolla EU:n kaltainen tiivis yhteistyöelin. Sekin näyttää kovin kaukaiselta haaveelta, joten kunnianhimoisen everstin kohtalona on jäädä viisimiljoonaisen Libyan johtajaksi.
Gaddafin vallankumouksellinen kipinä on hiipunut ja tilalle on tullut raadollinen taistelu olemassaolosta. Lockerbien turmaa seurasi YK:n taloussaarto, mikä on pikku hiljaa kuristanut öljyssä kylpevän maan elintasoa. Mutta päinvastoin kuin esimerkiksi Saddam Hussein, libyalaisjohtaja oivalsi, että omat asemat on turvattavissa vain tekemällä sovinto lännen kanssa.
Muammar Gaddafi aloitti suurisuuntaisen maineenpuhdistuskampanjan, jossa rahaa on palanut ja omia uhrattu. Libya on avustustanut suurilla summilla ja diplomaattisilla ponnistuksilla panttivankikriisien laukaisemista eri puolilla maailmaa. Libyalla oli sormensa pelissä muun muassa Jolon ja Saharan panttivankien vapauttamisessa.
Libya luovutti kaksi agenttiaan syytettyjen penkille Lockerbie-oikeudenkäyntiin ja aloitti neuvottelut korvausten maksamisesta koneturman uhrien omaisille. Sopimus syntyi tänä kesänä. Gaddafin toiveita kansainvälisen saarron päättymisestä on himmentänyt se, että Ranska vaatii lisäsuorituksia UTA:n uhrien omaisille. Lockerbien verirahaksi sovittiin 2,7 miljardia dollaria, kun Nigerissä pudotetun koneen uhreille maksettiin pari vuotta sitten vain kymmenen mijoonaa dollaria.
Jos ja kun UTA:n korvauksia korotetaan, on tie auki saarron viralliselle purkamiselle. Sanktiot purettiin käytännössä jo 1999, kun Libya suostui luovuttamaan Lockerbie-turman pääsyytetyt.
Jäljelle jää Libyan kannalta tärkein ja hankalin voimainponnistus, suhteiden solmiminen entisen vihollisensa Yhdysvaltain kanssa. Washington ei ole antanut minkäänlaisia lupauksia siitä, että se poistaisi omat pakotteensa tai vetäisi Libyan nimen yli terrorismia suosivien maiden listalta. Yhdysvallat epäilee Libyaa aikeista hankkia joukkotuhoaseita eikä se ole vakuuttunut Gaddafin täyskäännöksestä suhteessa kansainväliseen terrorismiin.