Näyttää siltä, että ymmärtääkseen mitä tahansa sairastumista, on sairastuttava itse tai vähintään kohdattava se lähimmäisenä.
Leena Vähäkylä on toimittanut kokemuksellisen kirjan maanis-depressiivistä oireyhtymää sairastavien ihmisten elämästä, joista yksi on hänen omansa. Nykyisin puhutaan mieluummin kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä kuin vanhahtavasta maanisdepressiivisestä mielisairaudesta.
Tarinat ovat koskettavia ja lohduttavia ja voi vain kuvitella, millaiseksi kaaokseksi arkielämä muodostuu, ennen kuin saa tietää, mistä on kysymys. Ihmisen mieli on suuri mysteeri, mielialan vaihtelut hämmentävät ja saavat ihmisen toimimaan arvaamattomasti.
Suomessa arvellaan olevan jopa 150 000 kaksisuuntaista mielialahäiriöstä kärsivää ihmistä. Ei siis ihan pieni ongelma. Niin kuin eivät yleensäkään mielenterveysongelmat, joista kirjailija Eila Jaatinen on toimittanut omaisten näkökulman.
Hän pohtii kirjassaan, mistä ihmeestä omaiset saavat voimansa kestää läheistensä psyykkinen romahtaminen. Joka viidennen suomalaisen mielenterveys murtuu ja yli 650 000 suomalaista käyttää jotain psyykelääkettä.
Jaatisen kirjan elämäntarinat alkavat pienistä oireista ja vihjeistä päätyen hyvin rankkoihin psykooseihin ja sairaalahoitoihin. 2000 luvun suurimmat haasteet terveydenhuollossa tulevatkin liittymään nimenomaan mielenterveyden paisuviin ongelmiin.
Tampereen yliopiston professori ja tutkija Anja Koski-Jänneksen ja Vilma Hännisen elämäntarinakirjassa Läheiseni on päihdeongelmainen vilisee tuttuja tuntoja. Väitetäänhän, että jokaisessa suomalaisessa perheessä on ainakin yksi päihdeongelmainen, joko avoimen ongelmallisena tai luurankona kaapissa.
Mielisairaudet, päihdeongelmat ja rikokset - häpeän täyttämiä tunteita, joita voi oppia lähestymään erilaisissa vertais- ja omaisryhmissä.
Aivan toisenlaiseen todellisuuteen lukija joutuu ruotsalaisen tv-toimittajan Ulla-Carin Lindquistin seurassa hänen kirjassaan Ken voi airoitta soutaa. Lindquist kirjoittaa viimeisestä vuodestaan sairastuttuaan nopeasti etenevään ja nopeasti kuolemaan johtavaan lihaksia surkastuttavaan ALS-tautiin.
Miten oppia elämään ilman katkeruutta tässä ja nyt, jättää neljä lasta, joista kaksi vielä noin 10-vuotiasta, loistava ura julkisuudessa arvostettuna toimittajana, hyvä parisuhde ja lukuisat ystävät.
Luopuminen on kamalaa, mutta väistämätöntä kaikille meille.
Aika teoreettinen ja siksi toisesta ääripäästä on ruotsalaisen psykologin Fredrik Bengtssonin loppuunpalamiskirja. Johtuneeko siitä, että siinä on vähemmän omakohtaista kertomusta ja liikaa viime vuosilta tuttua toistoa.
Mielenkiintoinen on kuitenkin psykologi Bengtssonin näkökulma, loppuunpalamisesta tilana, joka vaatii uutta tilaa, hiljaisuutta.
Yksittäisen ihmisen tulee muuttua, organisaatioiden tulee muuttua ja viesti on, että näin ei voi jatkua.
Näin ei voi jatkua myöskään lääkäri Jyrki Penttisen koskettavan kirjan Dementiapotilaan saattohoidon sokea piste sanomana. Penttinen alkoi miettiä dementian ongelmaa yhteiskunnallisena ongelmana, kun hänen oma äitinsä sairastui ja joutui yhteiskuntamme vanhustenhoitojärjestelmän piiriin.
Poika kirjoittaa äitinsä puolesta päiväkirjanomaisesti ja miettii samalla terveydenhuollon hoitoetiikkaa siteeraten paljon edesmennyttä teologian tohtori Martti Lindqvistiä.
Vanhusten hoito on retuperällä, ongelmiin tulisi puuttua heti. Penttinen toivookin, että hänen kirjansa herättäisi keskustelua uusien kunnioittavimpien hoitokäytäntöjen toteuttamiseksi.
Teologit Anja ja Ilkka Porio ovat kirjoittaneet useita ihmissuhde- ja parisuhdekirjoja. Nyt he ovat julkaisseet selkeän oppaan auttajaksi haluaville. Tärkeää vapaaehtoistyötä ammattilaisten tueksi.
Poriot ovat työssään nähneet monenlaista hätää, yksinäisyyttä, vammaisuutta, sairastumista ja rikollisuutta, joiden elämänongelmien ympärille on mahdollista rakentaa auttamisjärjestelmä jo olemassa olevien lisäksi.
Avun tarpeessa olevien ihmisten pienet kertomukset valaiset sopivasti Porioiden teoriatietoutta ja uusia ideoita.
Radiopsykologi Pekka Saurin yölinja tuskin tarvitsee esittelyä. Se valvotti suomalaisia melkein kaksikymmentä vuotta ja tuskin mikään inhimillinen aihepiiri jäi käsittelemättä.
Pekka Saurin, nykyisin Helsingin apulaiskaupunginjohtajan, radioterapeuttiset kootut on nyt julkaistu mukavassa pokkarimuodossa aakkosjärjestyksessä aihepiireittäin alkaen abortista, addiktiosta ja adoptiosta ja päättyen yksinäisyyteen ja ylipainoon.
Ihan helppoa ja mukavalukuista tekstiä. Ikävä että yleisradion tehtäviin ei kuulunut tarjota psykologiapalveluja. Näin kuulemma Pekka Saurille kerrottiin kun hänen suosittu ohjelmansa lopetettiin. Se siitä, pekka Saurin sanoin.
Viimeiseksi olen jättänyt eniten itsessäni ajatuksia herättäneen ranskalaisen psykiatrin David Servan-Schreiberin kannanoton Anna mielesi toipua, eroon stressistä, ahdistuksesta ja masennuksesta ilman lääkkeitä ja psykoanalyysiä.
Kirja ei ole yksinomaan psykoterapiakritiikki, niin kuin alaotsikosta voisi nopeasti päätellä. Se on enemmänkin psykoterapian vakavana vaihtoehtona rinnalla kulkeva itsehoito-opas ja itseymmärrys. Servan-Schreiber puhuu uudesta tunteisiin perustuvasta lääketieteestä, traumojen hoidosta ymmärtämällä ja jopa aktivoimalla näitä traumoja ja ennen kaikkea terveellisistä elämäntavoista.
Professori, aivotutkija ja psykiatrian erikoislääkäri esittelee kirjassaan tien terveyteen. Se löytyy aivojen omista toipumismekanismeista ja niiden hyödyntämisestä - liikunnasta, ruokavaliosta, akupunktuurista, kirkasvalohoidosta, empaattisista vuorovaikutustaidoista sekä sydämensykintätiheydenhoidosta.
Samalla teos tarjoaa uusinta tietoa aivojen kuvantamismenetelmistä. Raikkaita, uusia ajatuksia aivan tieteellisesti perusteltuina.