Olipa kyse ihmisistä, yrityksistä tai kaupungeista, ensivaikutelma on tärkein. Kainuussa sen on todettu kestävän 20 vuotta.
Joskus onnistaa: saman päivän aikana kaksi työkeikkaa, joista molemmista jää tunne, ettei Oulusta ole veto lopussa, vaikka muuta puhuttaisiin. Kyllä täällä vielä oikeasti on innostuneita ihmisiä.
Päivän ensimmäinen energialataus löytyi Linnanmaalta entisistä Nokian tiloista. Siellä ideoita suolletaan työkseen ja uusia yrityksiä, uusia nokioita etsitään tositarkoituksella.
Juuri tänä kyseisenä päivänä toimistossa saatiin potkua teatterinjohtaja Ahti Ahoselta: "Älkää aliarvioiko ensivaikutelmaa!"
Henkilökohtaisesti ei tulisi mieleenikään.
Samalla tuli vaivihkaa vilkuiltua luovaa työyhteisöä. Vieraat tunnisti siitä, etteivät he olleet ymmärtäneet vetää jalkaansa värikkäitä smurffitossuja.
Kas tossut eivät purista, kiristä, hankaa tai tunnu muuten epämiellyttäviltä. Mikään ei saa estää ajatuksen virtaa!
Seuraavan kerran ensivaikutelma käveli vastaan iltapäivällä.
Entisen elokuvateatterin pimeässä salissa keskusteltiin kaupunkisuunnittelun ja kulttuurin yhteistyöstä, kaupungin sykkeestä. Vieraana oli brittiläinen alan guru Charles Landry:"Kun tulee uuteen kaupunkiin, ratkaisevinta on ensivaikutelma."
Ja vielä, nykyään ei suinkaan vaihdeta asuinpaikkaa niinkään työn perässä, vaan yhä useammin sen perusteella, millainen mielikuva ihmisillä on paikasta.
Harmi, ettei Landrylta itseltään saatu vastausta, millainen on hänen ensivaikutelmaansa Oulusta.
"Aika tasaistahan teillä täällä on", hän kuitenkin totesi varovaisesti.
Keskustelutilaisuus pimeyden ytimessä oli innostava. Ehkä se johtui Landryn persoonasta ja sanomasta. Ei kaupungin syke ole rahasta kiinni. Parempi luontojaan syntynyt kuin tekemällä tehty, vaikka hyvä, luova suunnittelu puolustaakin aina paikkaansa.
Joskus kannattaa vain rohkeasti yhdistää asioita, jotka eivät kuulu lainkaan yhteen.
Helsinkiläisen Tommi Laition ohittamaton kotikaupunkikokemus löytyy Asikaisen leipomon risteyksestä, jonka viemäristä kuuluu lentokenttäkuulutuksia. Ei varmasti jätä ohikulkijaa kylmäksi.
Toinen esimerkki on kauempaa, Albanian pääkaupungista Tiranasta. Taiteilijan maalisuti on värittänyt likaisenharmaita julkisivuja uuteen uskoon. Kaupungissa on muun muassa vihreä talo, joka on täynnä nuolia. Kellekään ei jää epäselväksi, mikä tie vie lentokentälle.
Hm, ehkä lentokentissä on jotain inspiroivaa...
Ensivaikutelma jäi vaivaamaan, joten tein oman pikakyselyn.
Piti sylkäistä, mitä ensiksi tuli mieleen sanasta Oulu. Koska kaikki olivat asuneet Oulussa jo pitkään, kyse ei ehkä ole samasta asiasta kuin ensivaikutelma, mutta menköön.
Vastauksien perusteella Oulu on turvallinen, yllätyksetön paikka, jonka selvästi kannattaisi höllentää kravattia.
"Kirjastotalo. Tori. Haju. Valo. Tuossa järjestyksessä. Itsekin ihmettelen kirjastotaloa!" vastasi eräs tullista tullut.
Hajuun tiivistyi muutaman muunkin Oulu. Joku lisäsi siihen varmuuden vuoksi vielä Typpi Oy:n. Nykyiset hajut eivät ole mitään entisiin verrattuna.
Ja toisaalta: "Parempi että haisee kuin että ei haisis." Työn merkki.
Öky. Tämä vaati hieman tarkennusta. Onko öky pelkästään negatiivista vai voisiko siinä olla hiven vaurauden kultakehystä? Ei voi. "Vauraus voi olla myös hiljaista ja sivistynyttä, toisin kuin (oululainen) betonikolossi-teknologiarehvastelu-ökyily."
Sulkeutuneisuus. Joki ja jokisuisto.
Sovinnaisuus. Sitä ei tarvitse selitellä. Oulussa mennään mieluummin varman päälle.
Viima. Kuuluu totisesti kuvaan. Ja tietenkin se terva.