Olen oululainen ensisynnyttäjä ja hyvin huolissani OYSissa ja muissa Suomen sairaaloissa maanantaista asti vallinneista käytännöistä koskien isien/tukihenkilöiden ulosrajausta synnytysten käynnistyksistä, sektiosynnytyksessä olosta sekä isien olosta äitien tukena synnytyksen jälkeen.
Pelkään itseni ja vauvani turvallisuuden ja hyvinvoinnin puolesta. Kaiken kuulemani perusteella on synnytyksen onnistumisen kannalta aivan olennaista äidin turvallisuuden tunne ja mahdollisimman rento olo ja ilmapiiri. Se, että äiti ei koe oloaan turvalliseksi, voi pitkittää synnytystä ja altistaa äidin komplikaatioille synnytyksen aikana.
Nyt elän viimeiset raskausviikot valtavan pelon ja stressin alla – pelkään sairastuvani tai että mies sairastuu, suren sitä etten voi saada nyt enkä ehkä kuukausiin vauvan synnyttyä kenenkään läheisen läsnäoloa ja apua konkreettisesti.
Lisäksi jännitän, että synnytykseni joudutaan käynnistämään tai joudun jo avautumisvaiheessa sairaalaan – tällöin en saa miestäni tuekseni ennen synnytyssaliin siirtymistä.
Yhden masennuksen kokeneena pelkään myös oman mielenterveyteni puolesta. Kasvatusalan ammattilaisena myös ymmärrän masentuneen äidin ja vauvan vuorovaikutuksen haasteet ja näiden haasteiden hyvinkin kauaskantoiset vaikutukset lapseen.
Olen itseni ja vauvan lisäksi äärimmäisen surullinen mieheni – lapsen isän puolesta, joka ei mahdollisesti pääse osalliseksi lapsensa ensihetkistä. Miten isä saa luotua suhteen lapseensa ilman päivien tai viikkojen kontaktia vauvaan hänen synnyttyään?
On varmasti paljon ensimmäistä lastaan odottavia isiä, joille isäksi tuleminen ja isän roolin omaksuminen tuntuu muutenkin haasteelta. Kuinka yksinäistä ja avuttomuuden tunteita tuovaa on isällä odottaa kotona äidin ja vauvan kotoutumista – etenkin jossain poikkeustilanteessa, jossa tietää, ettei äidillä tai vauvalla ole kaikki hyvin.
Erityisen vihainen olen tämän hetken linjausten epätasa-arvoisuudesta monessakin mielessä. Sektioon joutuvat äidit ovat täysin epäreilussa asemassa alatiesynnyttäjiin nähden, ja isiä ei nähdä nyt tasa-arvoisina vanhempina vaan vierailijoina.
Mielestäni linjauksessa on myös monia epäloogisuuksia ja perustelut niille ontuvat. Onko todella kokonaisuudessaan turvallisempaa laittaa kätilöt entistä ahtaammalle poikkeusoloissa verraten siihen, että huolellisesti suunnitellen ja suojaten yksi tukihenkilö saisi olla äidin ja vauvan tukena ja turvana alusta loppuun?
Kun perusoikeuksiimme näin rajusti kajotaan, haluaisimme sentään saada kunnollisia, tutkimukseen ja faktaan perustuvia perusteluja. Haluamme myös varmuuden siitä, että rajausten tuomat muut ongelmat ja riskit on päätöksiä tehdessä täysin tiedostettu ja ymmärretty.
Tasa-arvoisen ja turvallisen synnytyksen puolesta poikkeusoloissakin
Julkaisemme kirjoituksen poikkeuksellisesti nimimerkillä.
Lue lisää lukijoiden mielipiteitä päivän Kalevasta!
Näin lähetät mielipidekirjoituksen Kalevaan.