Stora Enson ja Nokian kohtaamat rajut protestit kertovat samasta ilmiöstä. Yhtiöiltä vaaditaan yhä kovempaan ääneen myös yhteiskuntavastuun muistamista pelkkään tulokseen tuijottamisen sijaan.
Stora Enson päätös Kemijärven ja Summan tehtaiden sulkemisesta on hallinnut Suomen poliittista keskustelua jo kuukausia. Nokian päätös sulkea Bochumin matkapuhelintehdas nousi päiväkausiksi Saksan ykkösuutiseksi ja on siirtynyt sieltä jo laajemmille eurooppalaisille areenoille. Nokian moittijoita on riittänyt EU:n komission puheenjohtajasta José Manuel Barrososta alkaen.
On selvää, että 2 300 työpaikan lakkauttaminen Euroopan sydämessä on suuren luokan uutinen. Muuta Nokia tuskin odottikaan. Silti yhtiö näyttää onnistuneen itse vielä pahentamaan vaikutelmaa.
Saksalaistulkinta on, että Nokia ilmoitti tehtaan sulkemisesta hyvin kylmästi tiedotteella, vailla ennakkovaroitusta tai keskustelumahdollisuutta. Toimitusjohtaja Olli-Pekka Kallasvuo ei ollut maanantaihin mennessä sanonut koko asiasta julkisesti mitään. Sulkemispäätös annettiin Nokian johtajan Veli Sundbäckin nimissä.
Nokian ylin johto näytti yhtäkkiä kasvottomalta ja kaukaiselta ja sellaisena kylmän ja kovan kapitalismin perikuvalta. Yhtiön nauttima hyvä maine on näin ainakin Saksassa ja ehkä laajemminkin vaarassa, koska johto on hoitanut julkisuuden hallinnan huonosti.
Nokia osaa hyvin haistella trendejä siitä, millaisia matkapuhelinlaitteita kuluttajat haluavat. Sitä ihmeellisempää on, ettei yhtiö näytä Saksan tapauksessa oivaltaneen ajan muita muutoksia. Niistä ei olisi tarvinnut hakea merkkejä Suomea kauempaa.
Kemijärven kohtalosta noussut oikeutettu häly on hyvin oireellista. Sitä ei enää voi nähdä vastalauseena vain yhden tehtaan lakkautukselle. Kysymys voi olla enemmästä. Yleinen mielipide ei halua enää noin vain hyväksyä sitä, että yritykset tuntuvat käyttäytyvän niin kuin ne eivät kantaisi toiminnastaan yhteiskuntavastuuta. Asia pelkistyy juuri Kemijärvellä, josta muut merkittävät työnantajat ovat jo kadonneet globalisaation ja keskittämisen myötä.
Koska Kemijärvellä on kysymys kannattavasta yksiköstä, Stora Enson johdon viesti ei mene läpi. Samoin on käynyt Bochumin tapauksessa. Nokiasta tuli hetkessä ukkosenjohdatin sille laajalle tunteelle, että suurten yritysten toimintatavat ovat liian kylmiä.
Nokia perustelee päätöstään Bochumin alueen kilpailukyvyttömyydellä. Mobiilituotteiden valmistus Saksassa ei ole enää kyllin kustannustehokasta. Saman johtopäätöksen ovat jo aiemmin tehneet BenQ ja Siemens, joten Nokian ratkaisu ei sinällään ole suuri yllätys. Silti yhtiö toi itsensä kuin tarjottimella saksalaisten poliitikkojen ja eurooppalaisten globalisaation vastustajien kohteeksi. Nokia saattoi myös joutua syntipukiksi Saksassa jo aiemmin tehdyistä lakkautuspäätöksistä.
Nokia olisi välttynyt paljolta antamalla päätökselle kasvot ja antautumalla avoimeen keskusteluun heti, vaikka päätös pysyisikin ennallaan. Nyt sen sijaan yhtiö on jopa päättänyt, ettei torstaina tulosjulkistuksen yhteydessä järjestetä perinteenä ollutta tiedotustilaisuutta.
Ajat voivat olla muuttumassa. Vaikutelma kylmyydestä ja yhteiskuntavastuun unohtamisesta käy suuryhtiöille nyt paljon kalliimmaksi kuin ennen. On terve merkki, että ihmiset eivät noin vain alistu kaikkeen. Silloin yhtiöiden on kyettävä perustelemaan ratkaisunsa avoimesti ja uskottavasti. Tosin Nokian työpaikkoja koskevan kuluttajaprotestin teho olisi uskottavampi, jos kuluttajat eivät samaan aikaan tahtoisi saada kännyköitään mahdollisimman halvalla.