Euroopan unionin ytimestä Brysselistä on reilun kahden tunnin junamatka Britannian ytimeen Lontooseen. Matka Eurostar-junalla Englannin kanaalin alitse sujuu vaivattomasti.
Junayhteys toimii, mutta muuten EU:n ja Britannian välinen yhteys on katkolla. Niiden pitäisi sopia siitä, miten saarivaltakunta alkaisi irtautua unionista maaliskuun lopussa.
Kahden päivän tapaamiset Brysselissä ja Lontoossa osoittivat, että unionin puolesta eropaperit alkavat olla järjestyksessä. Samaa ei voi sanoa Britanniasta. Osat ovat vaihtuneet: EU ei halunnut brexitiä, mutta on siihen nyt valmis, mutta brexitiä halunnut Britannia ei olekaan siihen vielä läheskään valmis.
Kun brittiasiantuntijalta kysyy, ovatko britit tekemässä lähtöpäätöstä sydämellä vai rahalla, vastaus on: sydämellä. Hänestä konservatiivipuolueen ja työväenpuolueen pääosan sydämet eivät ole enää EU:ssa.
Britannia on tuskaillut suhdettaan Euroopan mantereeseen kautta historian. Nyt on menossa vaihe, jossa se haluaa ottaa etäisyyttä.
On ollut toisinkin. 1960-luvulla Britannia pyrki silloisen EEC:n jäseneksi, mutta Charles de Gaullen johtama Ranska esti sen. Yritys liittyä silloiseen Euroopan yhteisöön onnistui lopulta vuonna 1973, vasta kolmannella kerralla. Kun britit saivat kesäkuussa 1975 päättää, pysyäkö jäsenenä, yli 67 prosenttia äänestäneistä vastasi "kyllä". Juhannuksen alla 2016 pidetyssä brexit-kansanäänestyksessä 52 prosenttia äänestäneistä kannatti eroamista.
Brexitiä vastustaneella pääministeri Theresa Maylla on epäkiitollinen tehtävä yrittää muuttaa äänestystulos käytännöksi. Neuvottelutulos kyllä kelpaa unionille, mutta Britanniassa se ei näytä kelpaavan juuri muille kuin osalle konservatiiveja.
Kun kuuntelee brexitin kovimpia kannattajia, tuntuu kuin heistä EU:n olisi pitänyt suostua suurin piirtein kaikkiin Britannian vaatimuksiin.
Unionineuvottelija vastaa kylmästi, että Britannian vahvan keltaisen lehdistön öykkäriksi haukkuma EU piti vain kiinni perusperiaatteistaan. Toinen korkea-arvoinen EU-lähde sanoo, ettei Britannia voi saada parempaa sopimusta.
Konservatiivipuolueen euroskeptikoille neuvottelutulos on surkea tekele, joka tekisi Britanniasta EU:n vasallin. Oppositiossa olevalle työväenpuolueelle tulos on epämääräinen sekamelska. Skotlanti mielii pysyä EU:ssa, ja Pohjois-Irlanti haluaa paremmat eroehdot.
Mayta ei käy kateeksi, niin vaikeassa tilanteessa hän on. Torstain parlamenttigrillauksessa hän nosti ensimmäisen kerran vaihtoehdoksi sen, ettei brexitiä sittenkään tulisi. Se oli varoitus konservatiivioikeistolle ja Pohjois-Irlannin unionistipuolueelle, että jos ne eivät hyväksy neuvottelutulosta, Britannia voisi sittenkin pysyä EU:ssa.
Mayn asemaa vahvistaa se, että vasemmistolaisen Jeremy Corbynin johtama labour ei ole järin uskottava vaihtoehto. Jos nykyinen työväenpuolue pääsisi valtaan, Britanniasta tulisi koiranleukojen mukaan "Venezuela ilman aurinkoa".
Mayn hallituksen seuraava testi on parlamentin äänestys neuvottelutuloksesta ehkä joulukuun alkupuolella. Yleinen veikkaus on, ettei hallitus saisi taakseen enemmistöä.
Mielialat ovat kuitenkin alkaneet hivenen muuttua, ja toinen yritys voi jo onnistua – jos vain vain hallitus ei kaadu sillä välillä. May tylsyttää vastarintaa väsytystaktiikalla tarjoamalla lihavan riidan asemesta laihaa sopua.
Suomelle Britannian lähtö unionista on takaisku. Britannia on merkittävä kauppakumppani, ja maat ovat vetäneet EU:ssa useasti yhtä köyttä. Asiantuntija-arvion mukaan unionin tasapaino heilahtaa brexitin myötä vapaakaupasta protektionistisempaan suuntaan.
Toisaalta brexit on tiivistänyt EU-rivejä. Muut jäsenet eivät lähteneet pelaamaan opia pelejään vaan antoivat komission neuvotella. Tosin Espanja on nostanut, tyypillisenä viime hetken vaatimuksena, esille Gibraltarin aseman.
Kun Lontoossa kysyy, aletaanko Britanniassa jonkin ajan kuluttua taas haikailla EU-jäsenyydestä, vastaajat eivät sulje sitä pois. Nuorempi brittipolvi on nimittäin paljon vanhempaa eurooppamielisempää. Paljon vettä ehtisi silti varmaan virrata Englannin kanaalissa ennen uutta aaltoliikettä kohti Eurooppaa.
Kunhan ensin selviäisi, miten brexitin käy – vai tuleeko toinen kansanäänestys.