Pääkirjoitus

En­sim­mäi­nen uhri

Pääministeri Matti Vanhasen kolmas sija presidentinvaaleissa sekä keskustan kokemat pettymykset vuoden 2004 kunnallisvaaleissa johtivat tiistaina puoluesihteeri Eero Lankian eroilmoitukseen.

Pääministeri Matti Vanhasen kolmas sija presidentinvaaleissa sekä keskustan kokemat pettymykset vuoden 2004 kunnallisvaaleissa johtivat tiistaina puoluesihteeri Eero Lankian eroilmoitukseen. Hän kirjoitti Suomenmaassa kantavansa vastuun keskustan epätyydyttävistä vaalituloksista luopumalla vapaaehtoisesti Oulun puoluekokouksessa ensi kesänä.

Lankian eroilmoitus ei tule yllätyksenä. Vain sen nopeus ihmetyttää ja kertoo siitä, että Lankia on päättänyt ottaa aloitteen käsiinsä ennen kuin erovaatimukset käyvät liian koviksi. Niitä kun on esitetty jo jonkin aikaa.

Keskustassakaan ei enää riitä se, että herrat haukutaan huonosti menneiden vaalien jälkeen. Kun Vanhanen ilmoitti tavoittelevansa jatkokautta puheenjohtajana, jäljelle ei jää muuta sopivaa ja riittävän korkeassa asemassa olevaa henkilöä kuin puoluesihteeri. Hän on toiminut tehtävässä jo yhdeksän vuotta, joten sekin lisää vaihtotarvetta eduskuntavaalien alla.

Poliittisen elämän paradokseihin kuuluu se, että Vanhanen oli ehdolla presidentinvaaleissa eikä Lankia, joka on hoitanut tehtäväänsä hyvin ja tyylikkäästi. Lankian suuri ongelma keskustalaisten silmissä on se, ettei hän ole ehtinyt kiertää kenttää riittävästi, koska on myös kansanedustaja.

Jonkinlainen pulma lienee myös puheenjohtajan ja puoluesihteerin yksityiselämä: puolueen arvopohjasta on syntynyt liian liberaali kuva. Kun tähän yhdistetään vielä kuntauudistus, maatalousratkaisut ja muut arkisen elämän pulmat, siinä on syntitaakkaa yhdelle puoluesihteerille kohtuuttomuuksiin asti.