Haapajärveläinen Mikko Niskanen oli matkalla Tukholmaan hoitamaan työasioita, kun Isabella karahti kiville torstain vastaisena yönä.
"Olin nukkumassa hytissäni. Heräsin siihen, kun laiva heilahti tosi voimakkaasti, niin että kirjat tippuivat pöydältä. Hyppäsin heti ylös ja pistin vaatteet päälle. Kun menin käytävään, niin naapurihytistä tuli ulos suunnilleen yhtä hämmästyneen näköinen kaveri", Niskanen kertoo.
Niskanen hakeutui laivan infopisteeseen selvittämään, mitä oli tapahtunut. "Vähän aikaa siinä odottelin. Sitten tuli tieto, että kakkoskansi evakuoidaan välittömästi. Ajattelin, että siellä täytyy olla varmaan aikamoinen reikä pohjassa, jos tilanne on tuommoinen."
Niskanen haki hytistään lämmintä vaatetta ja kiiruhti laivan ulkokannelle pelastusveneiden luokse. "Aloimme jaella pelastusliivejä, kun sinne alkoi tulla porukkaa. Tuuli oli armoton, liukkaalla kannella oli toisi vaikea pysyä, jos ei pitänyt kaiteesta kiinni."
Laiva oli Niskasen mukaan tuolloin jonkin verran kallellaan, ja matkustajat alkoivat aukoa pelastusveneiden päällä olevia pressuja. Laivan henkilökuntaa ei tuossa vaiheessa ollut vielä kannella.
"Istuimme valmiina pelastusveneessä suunnilleen puoli tuntia", Niskanen kertoo.
Kun laivan tilanne näytti vakiintuvan, pelastusveneeseen kiivenneet matkustajat menivät takaisin sisäkannelle pois purevasta viimasta.
Niskasen mukaan ensimmäinen tunti karilleajon jälkeen oli kriittisin.
"Kukaan ei oikein tiennyt, että missä mennään ja mitä on tapahtunut. Ne olivat monille tuskan minuutteja. Sen jälkeen alkoi pikkuhiljaa valumaan tietoa."
Alkushokin jälkeen matkustajille tuotiin myös huopia ja syötävää.
Niskasen mielestä matkustajille olisi pitänyt sanoa jo alkuvaiheessa, että tilanne on hallinnassa, vaikka se ei sitä täysin olisi ollutkaan. Näin olisi tehokkaammin estetty paniikin syntyminen.