Istun aamukahvilla ja katselen ikkunan ohi meneviä koululaisia. Mieleen tulee ensimmäinen koulupäiväni 1.9.1960. Olin odottanut sitä pitkään ja hartaasti, tiesihän se lisää kavereita pienelle pojankoltiaiselle.
Edellisenä iltana yritin saada unta silmään, mutta tulevaisuus jännitti niin, että pyörin koko yön sivusta vedettävässä puusängyssäni kuin hyrrähartikainen.
Aamupuurokaan ei ollut syönnillään. Istahdin ovenpielessä olevan puuarkun päälle ja aloin pukea vaatteita. Jalkoihin siniset tennarit, jotka osasin jo solmia. Selkään tyhjä, vihreä kangasreppu, ja koulutaival saattoi alkaa.
Äiti otti seinustalta sinisen Jupiter-merkkisen pyörän. Istuin renikalle, ja niin lähdettiin ensimmäiselle kilometrin mittaiselle koulumatkalle. Koulu oli muutamaa vuotta aiemmin valmistunut kirkonkylän kansakoulu.
Elettiin suurten ikäluokkien viimeisiä vuosia. Koulun pihalla oli paljon lapsia, osa ujosti reunemmalla, kuten minäkin alkuun.
Äiti saattoi luokkaan saakka, ja Laila-opettaja otti meidät vastaan. Pulpetit oli kahdenistuttavia. Kannen etuosassa oli kynille tehty ura ja kolo mustepullolle.
Katosta riippui kuusi pallon muotoista valaisinta. Vasemmalla seinällä oli kolme isoa ikkunaa, joista avautui näkymä isolle pihalle. Ikkunoissa oli isänmaallisen sinivalkoiset verhot.
Luokan edessä oli ruskea polkuharmoni, vihreä liitutaulu karttakeppeineen, metrin mittainen viivoitin ja korokkeella tietenkin opettajanpöytä.
Jännitys oli tapissaan. Ensimmäisellä välitunnilla tapasin naapurin pojan, joka oli istunut vieressäni samassa pulpetissa, enkä minä ollut häntä huomannut.
Luokassa meitä oli 22 untuvikkoa. Ensimmäisen koulupäivän ruokana oli taivaallisen hyvää riisivelliä, joka sai kaipaamaan jo seuraavaa koulupäivää.
Seuraaville koulupäiville, joita oli silloin viikossa kuusi, otettiin reppuun maitopullo ja leipä. Keitto tuli sankossa koulun keittiöstä, ja opettaja annosteli sen jokaiselle luokan edessä.
Kouluruokana oli yleensä eri keitot, vellit ja puurot. Oppilaat osallistuivat ruokahuoltoon keräämällä joka syksy koululle puolukoita.
Toisella luokalla elintaso oli noussut jo niin, että koululta saatiin myös leipä ja maito, joka tarjottiin kahden desin ruskeassa lasipullossa, jossa oli metallinen repäisykorkki.
Näin silloin.
Markku Selonen