Kokoomuksen yllättävästi ajoitettu avaus lisää muille puolueille paineita presidenttiehdokkaansa nimeämiseen. Sauli Niinistö korjasi nyt omia virheitään kuuden vuoden takaa.
Ei ole mikään suuri yllätys, että Euroopan investointipankin varapääjohtaja Sauli Niinistö on kokoomuksen ehdokas ensi vuoden presidentinvaaleissa. Tähän viittaavia merkkejä oli alkanut näkyä kiihtyvään tahtiin, eikä muita vakavasti otettavia nimiä ollut noussut esiin puolueessa.
Yllätys sen sijaan oli tapa, jolla Niinistön ehdokkuus varmistui. Kokoomuksen puheenjohtaja Jyrki Katainen kertoi siitä ilmoitusasiana torstain rutiininomaisessa puoluehallituksen kokouksessa.
Näin kokoomus siirtyi toiseen äärimmäisyyteen verrattuna kuuden vuoden takaiseen tilanteeseen. Tuolloin puolueen puheenjohtaja Sauli Niinistö ei millään saanut puhutuksi ympäri silloista mielipidekyselyiden suurta suosikkia, itseään. Kokoomuksen ehdokkaan etsinnästä sekä Niinistön soutamisesta ja huopaamisesta tuli farssi, ja lopulta ehdolle päätyneen Riitta Uosukaisen vaalikampanjasta muodostui paha mahalasku.
Kokoomussai katsoa täysin sivusta, kun SDP:n Tarja Halonen ja keskustan Esko Aho kilpailivat presidentin paikasta vaalien toisella kierroksella.
Nyt Katainen teki kaikkensa korjatakseen edelliskerran virheet, ja tuloksesta hän epäilemättä saa sulan hattuunsa. Niinistön ehdokkuus on kokoomusväelle mannaa, kuten näyttää olevan myös ehdokkaalle itselleen, joka näin tekee paluuta suomalaiseen politiikkaan varsin lyhyen eurooppalaisen syrjähypyn jälkeen.
Ehdokkaan etsintä oli Kataisen oma projekti, ja ellei Niinistö olisi suostunut, puheenjohtaja olisi ilmeisesti ajautunut piinalliseen tilanteeseen. Nytkin voi hyvällä syyllä pohtia menettelytapaa: onko ison puolueen presidenttiehdokkuus todellakin asia, jonka tosiasialliseen toteamiseen riittää puheenjohtajan odottamaton ilmoitus puoluehallitukselle? Jos kenttäväen keskuudesta nousisi esiin toinenkin vahva mielipide, puolueessa pitäisi järjestää esivaali.
Koska Niinistön asema kokoomuslaisten suosikkina on ilmeisen vahva, nämä jäävät vain teoreettisiksi pohdinnoiksi. Ratkaisulla kokoomus joka tapauksessa varasti huomion tässä vaiheessa itselleen. Ajoitukseen sopii hyvin tuore mielipidekysely, joka kertoo Niinistön suosion nousseen selvästi jo ennen kuin ehdokkuus oli tiedossa.
On hyvin todennäköistä, että ilmoitus lisää Niinistön suosiota. Hän on tunnettu ja uskottava nimi, ja tulee päivänpolitiikan ulkopuolelta. Tämän hetken gallupit eivät kuitenkaan pysty vielä ennakoimaan vaalien lopputulosta.
PoliittisestiNiinistön ilmoitus jo tässä vaiheessa oli tervetullut. Se lopetti omituisen varjonyrkkeilyn, jossa on pohdittu presidenttipelin asetelmia ilman, että yhdenkään ehdokkaan nimi olisi ollut virallisesti tiedossa. Kun Niinistö tuli esiin, se lisää paineita muita ehdokkaita kohtaan. Erityisesti tämä koskee Tarja Halosta, jonka ehdokasilmoitusta SDP on halunnut lykätä kesän yli.
Keskustan Matti Vanhasen odotetaan kertovan ehdokkuudestaan parin viikon sisällä. Kun hänen odotetaan olevan käytettävissä, sekä keskustalla että kokoomuksella on uskottavat nimet tarjolla presidentiksi. Kaiken lisäksi puolueet aikovat tehdä toisella kierroksella yhteistyötä, jos jomman kumman ehdokas sinne selviää.
Kaikki tämä tuo paljon paineita Halosen ja SDP:n suuntaan. Pitkittyvä kuurupiilo voi vaikuttaa äänestäjiin yllättävästi, vaikka hänen suosionsa yhä onkin ylivertainen.