"Puukko on aina ollut suomalaisen ensimmäinen apu ja viimeinen hengen turva. Se liikkui isäntänsä mukana kaikkialla, pelasti jäistä, vapautti hevosen kaatuneesta kuormasta ja synnytti iloisen pajupillin", kuvailee Suomen Puukkoseuran 1. perustajajäsen Taisto Kuortti.
"Häjyt eli puukkojunkkarit loivat puukollemme synkän puolen, mutta samalla eksotiikkaa ja legendoja. Isontalon Antin kaverin, eli Antti Rannanjärven Härmänpuukot syntyivät serkku Erkin toimesta, jonka suku jatkaa puukkojen valmistusta edelleen"
Joku saattaa tänä päivänä liittää tylsyneen terän uusavuttomuuteen, mikä paljastaa harjaantumattomuutta ja kulttuurin muutoksen, eikä citymiehellä välttämättä ole puukkoa enää lainkaan.
Oulun Maikkulassa seppämestari Heino Tuomivaara takoo puukkoja nykyään muutaman vuodessa, silloin kun joku pyytää. Aikoinaan hän takoi jopa 50 puukkoa kuukaudessa, kunnes halusi keskittyä muihin taontatöihin. Heino uumoilee olevansa ainoa ammatikseen takova seppä reilun sadan kilometrin säteellä Oulusta. Maan kuuluisin puukkopitäjä on Kauhava ja Kainuussa taotaan perinteisiä Tommi-puukkoja. Myös matkailu pitää osaltaan yllä puukkokulttuuria.
Sepät tekevät puukkoja ylpeydellä, ottavat niistä vastuun ja jättävät mielellään persoonallisen jälkensä puukkoon, usein myös syvälle terään lyödyn nimimerkin. "Moni muistaa hyvän puukkonsa ja tekijän koko ikänsä", sanoo Tuomivaara, joka on opettanut puukkokursseilla muun muassa Kiiminkijoen opistolla. Monet oppilaista ovat voittaneet kansallisia puukontekokilpailuja.
Entinen miehen ylpeys on muuttunut kertakäyttökulttuuriksi muovikahvaisissa morapuukoissa, joita ei tarvitse vaivautua teroittamaan, kun uuden saa halvalla. Moralla on hyvätkin puolensa. "Ammattipuusepät kantavat usein kahta puukkoa, moraa karkeampiin hommiin ja laatupuukkoa tarkempiin töihin", kertoo seppä Tuomivaara.
"Monelle riittää edullisempi puukko esimerkiksi mökkielämään. Onneksi puukkojen tehdastuotannossakin ollaan luopumassa ruostumattomasta teräksestä ja siirtymässä hiiliteräkseen, joka on paljon kovempaa", kertoo puukkoseuran Kuortti. Sepän takoma puukko maksaa noin 100 euroa ja tehdasvalmisteinen joitakin kymppejä.
Tehdaspuukkoja voi ostaa esimerkiksi matkamuistomyymälöistä. Niiden terät litistetään muotoonsa ja karkaistaan suurina massaupotuksina. Ilkeimmät puukkomiehet sanovat näitä teroitetuiksi pellinreunoiksi. Seppä takoo terää, mikä tekee teräkselle kaikenlaista metallurgista hyvää, kuten muuttaa tiiviimmäksi, jolloin ruoste ei pääse tunkeutumaan kovin helposti. Samasta syystä vanhat saranat eivät tunnu ruostuvan.
Karkaisussa noin 800 asteinen terä upotetaan hetkeksi öljyyn, jolloin metallin kiderakenne kovettuu. Liian pehmeäksi jäävä terä tylsyy nopeasti. Liian kova taas murtuu ja on hankala teroittaa. Sepän tekemän puukon näkee muun muassa vasaranjäljistä, kun tehdaspuukon terä on sileä. Massatuotteen tupessa saattaa piillä puun sijasta kova muovisisus, joka tylsyttää ja hengittämättömyydessään ruostuttaa hiiliterästä.
Puukkokulttuuri ei ole Suomesta katoamassa, vaan suosio on päinvastoin nousussa, kun katsotaan käsityökursseille innostuneiden määrää. Myös metsästäjät tietävät hyvän puukon arvon. Ja heti kun citymies haluaa palata luontoon kalalle tai metsään, on puukko ykkösvaruste.