Näkymä vuodelta 2008:
"No niin, lapsukaiset, otetaanpa se Aapinen esille", opettajatar sanoo ekaluokkalaisille äänellä, joka kuulostaa samalta kuin hattaratötterö imartelisi itseään. Ekaluokkalaisilla on elämän ensimmäinen koulupäivä.
Ei huvita. Ulkona möllöttää arska kirkkaalla taivaalla.
First things first: kännykkään tuli juuri multimediaviesti al-Qaidan Lontoon-solun varapäälliköltä. Aapinen on sitä paitsi saanut eilisessä saunaillassa osumia röökistä.
Viisas ekaluokkalainen istuu aina ikkunarivillä viimeisenä, jotta vaaran uhatessa pakoreitti on lähellä. Pikainen vilkaisu luokassa sivustaan ja edustaan kertoo sekalaisesta seurakunnasta: yksi tumma, yksi ruskea, yksi erilainen, 12 elämässään epäonnistunutta pikkupoikaa ja yhdeksän naisenalkua.
Näitten idioottien kanssa pitäisi pärjätä yhdeksän vuotta. Tosin "erilainen" lienee vain käymässä luokassa. Hänen loppusijoituspaikkansa on muualla.
Ketä kiusaisi ensin? Tumma ja ruskea pistävät silmään.
Liian itsestään selvää, sillä entisajan ekaluokkalainenkin pystyisi siihen. Nyky-ekaluokkalainen haluaa haasteita. Siis vahvimman ja kovanyrkkisimmän kimppuun, mutta vasta välitunnilla; ensin pitää valmistaa nyrkkirauta.
Toisen välitunnin ohjelmassa on naisenalkujen puristelu. Tosin tyttöparat näyttävät vielä naisenalkueläimiltä. Ne itiöemät, joita pitäisi puristella, nousevat maan pinnalle vasta viidennen tai kuudennen syksyn sarastaessa. On selvintä vetää hiuksista ja sättiä kuuluvasti - tietenkin valvontakameralta kuolleessa kulmassa.
Anna dna:n se selvittää, kuka kiusaamisesta kiinni jää.
Katse oikeistoon päin. Tuosta hepusta tulee kitisevä koti-isä. Voi Kanerva, mikä koppimopo! Tuo ei saisi varastettua edes kortsuja isoltaveljeltään, saati mäyräkoiraa Siwasta.
Entäs tuo? Isoisä lienee salakuljetettu Kiinasta rahtilaivalla. Isoäiti on shiiamuslimin jalkoihin tallautunut pygmi. Jätkä ei varmasti osaa edes derivoida polynomi- ja murtofunktioita.
Opettajatar: "No niin, lapsukaiset, toistakaa perässä: Apina ajaa autoa. Aasi on aidan takana aamulla.'"
Just joo. Kun viitsisi, niin sanoisi tädille stemmaavamman riimin: "Artsi analysoi akvaviitin ainesosat ahmimalla annoksen aitoa alkoholista asteriksia aamuyöllä anakonda alushousuissaan."
Mutta kun ei jaksa. Sitä paitsi tunnit on täynnä.
On aika päästää koulun tietokoneen liekasta irti maailmanlaajuinen virus - The First Class Student.
Ruokatunnin aika. Sieltä pizzalähetti jo saapuu. Pekoni, kinkku, salami, pepperoni, tuplajuusto... Ihanan rasvainen koostumus sopii näin krapula-aamuksi. Perhekoossa tietenkin.
Maha täynnä meinaa nukahtaa väkisin. Täti huitoo luokan edessä kuin miljonäärin pihalle kakkiva valkoposkihanhiparvi. Tilittää joistain tavuista, kun jengi haaveilee ruokasavuista. Tuo muija ei ymmärrä laiffista yhtään mitään. Näkemys on nolla.
Illalla voisi käydä ottamassa lävistyksen ja katsoa aikuisviihdettä. Ja voisi opettaa isäpuolen aviottomalle lapselle vähän käytöstapoja, respektiä, kuinka sitä vanhempia, melkein sukulaisia kunnioitetaan.
Läksyt ehtii skannata luokan nörtin kirjasta aamusavujen ja kahvin jälkeen. Eri asia on, jaksaako tulla kouluun, sillä Puhuva pää on yöllä töllössä.
Vähän on kuumeinen olo. Ei olisi pitänyt vaihtaa tupakkimerkkiä.
Tarina on liioiteltu. Kukaan ei tilaa sekä salamia että pepperonia samaan pizzaan.
