Oletko koskaan huomannut laitossiivoojaa, joka juuri painelee kärryineen ohitsesi. Hän voisi olla Andy, joka toteuttaa unelmaansa. Jos britti nimittäin saisi himoitsemansa siivoojan paikan ja sattuisi vielä oikeaan aikaan oikeaan paikkaan Oulussa, niin hänen kykynsä voitaisiin löytää. Sellainen onnenpotku olisi esimerkiksi, jos spektrianalysaattori hajoaisi juuri hänen mopatessaan vieressä. Ohjelmistoinsinööri Andy rientäisi apuun ja korjaisi laitteen.
Oululainen 65 astetta pohjoista -verkkojulkaisu raportoi vastikään Andyn ja muiden täkäläisten niin sanottujen expatrioottien eli maahanmuuttajien tapaamisesta. Aiheena oli työllistyminen. Työpaikkojen puute kalvaa kaikkialla, mutta ulkomaalaisilla on vielä syntyperäisiäkin vaikeampaa löytää töitä. Edes koulutus, EU-kansalaisuus tai sekään, että osaa suomea, eivät tunnu nostavan hänen mahdollisuuksiaan.
Helsingin Sanomissa oli äskettäin yleisökirjoitus, jossa suomalainen sairaanhoitaja kertoi ihanasta uudesta elämästään Kanadassa. Hänkin oli maahanmuuttaja, mutta palkka ja edut olivat paljon paremmat kuin Suomessa. Perheellä oli varaa jopa omakotitaloon.
Niin Kanada kuin Britanniakin hoitavat maahanmuuton aivan toisella otteella kuin Suomi. Kun meillä kadunmies yhä samastaa maahanmuuttajat turvapaikan anojiin, niin todellisissa maahanmuuttajamaissa tulokkaista valitaan parhaat päältä.
Muuttajat ovat pohjimmiltaan yritteliästä väkeä. Rikkain britti esimerkiksi oli Forbesin mukaan intialaissyntyinen teräsmagnaatti Lakshmi Mittal, joka on saneerannut koko joukon tappiollisia tehtaita kannattaviksi. Kanadassa taas miljardöörien kärjessä komeilee kiinalaisperäinen, koulunsa kesken jättänyt Li Ka-shing, joka aloitti yritysimperiuminsa muovikukista.
Pohjoisessa maahanmuuttajat ovat edelleen harvassa. Pohjois-Pohjanmaalla on sisäministeriön tietojen mukaan 4 500 ulkomaalaista ja Kainuussa heitä on 1 500. Olisikin syytä pitää ihan onnenkantamoisena sitä, että nuoret maahanmuuttajat vaivautuvat näille leveyspiireille.
Jorge tuli vapaaehtoisesti, vaikka olisi voinut yhtä hyvin jäädä Espanjaan tai muuttaa vaimonsa siistiin kotimaahan Itävaltaan. Näiden sijaan hän valitsi opiskeluajoilta tutun Oulun. Se tuntui koko perheelle parhaalta paikalta. Opettajana hän sai jopa töitä.
Oletko koskaan kuvitellut, miltä Sinusta tuntuisi siirtyä vieraaseen maahan, missä raivaisit uudisasukkaana tietä ennakkoluulojen keskellä.
Yli 10-vuotisen emigranttiuden ja myös maassamuuton koettuani tiedän, että on taatusti helpompaa jäädä syntysijoilleen vahtimaan omia oikeuksiaan. Muutto vaatii rohkeutta, riskinsietokykyä ja jatkuvaa aktiivisuutta. Vähin, mitä voi toivoa, olisi siis ystävällinen kohtelu. Sen sijaan itse koin joukon nöyryytyksiä - ohjelmallisesti - viranomaisten edessä.
Mahdollisesti kantaväestön ennakkoluulot ja pelot kohdistuvat vieraaseen toiveikkuuteen ja energiaan, jota maahanmuuttajat säteilevät. Lannistamalla urheakin uudisasukas pakotetaan perussuomalaisten riviin: Minä en ole mikkään ja enkä vähän päästä sekkään.
Maahanmuuttajallakin on lupa ja oikeus elää Suomessa. Jospa siis auttaisimme häntä tyhjiöstä edes tutustumalla uuteen naapuriin. Se ei maksa mitään. Aloitteen voi tehdä vaikka kiinalaisten uutena vuotena, kahden viikon kuluttua.
arja.mikkola@kaleva.fi