Oulu Maria (nimi muutettu) lepertelee ja hymyilee puolitoista kuukautta vanhalle tyttärelleen, joka tuijottaa hetken tiukasti silmiin ja hymyilee takaisin. Neiti malttaa odottaa herättyään pitkään rauhallisena ennen kuin vaatii päästä rinnalle. Yötkin Iida-Aadaksi kutsuttu vauveli nukkuu hyvin ja herää vain kerran tai kahdesti syömään.
Kaikkien ensikotiäitien yhteiselo vauvojensa kanssa ei suju yhtä hienosti kuin Marian ja Iida-Aadan. Varhaisen vuorovaikutuksen tukeminen onkin yksi ensikodin nykyisistä päätehtävistä. Sen on huomattu auttavan vauvaa hyvän elämän alkuun ja ehkäisevän myöhempien vaikeuksien syntymistä.
Päihde-, teini- ja yksinhuoltajaäitejä on Oulun ensikodin asiakkaina yhä enemmän. He asuvat talossa muutamia viikkoja tai kuukausia, jopa yli vuoden.
Henkilökunnan mukaan voidaan puhua paluusta perinteiseen ensikotityöhön. Kunnat antavat taas mielellään maksusitoumuksen, jos ensikotipaikka järjestyy, sillä pelkkä asunnon tarjoaminen ei riitä vaikeuksissa olevalle äidille.
Marian paikasta neuvoteltiin kuitenkin pitkään, sillä taloon on tungosta. Hän alkoi itse puhua ensikotiin pääsystä kotikuntansa sosiaaliviranomaisille, jotka lopulta vakuuttuivat siitä, että hoitomuoto olisi Marialle ja hänen lapselleen oikea. Lapsen isä on rikos- ja huumekierteessä, ja Mariallakin oli huumeongelmia.
"Halusin pois piireistä, joissa ei ollut mahdollisuutta elää lapsen kanssa tasapainoisesti. Pienellä paikkakunnalla olin lisäksi leimaantunut, eikä uuden elämän aloittaminen olisi ollut helppoa", 28-vuotias Maria tietää.
Maria ei pystynyt olemaan raskausaikaansa täysin ilman huumeita, mutta kuukautta ennen synnytystä hän antoi puhtaan näytteen. Synnytyksen jälkeen hän muutti ensikotiin, jossa hän on sitoutunut päihteettömyyteen ja on valmis menemään huumeseulaan, jos sitä pyydetään.
"Minulla ei ole ollut vieroitusoireita. Ensikotihoidon lisäksi käyn psykiatrian klinikalla, koska olen kärsinyt masennuksesta."
Äitejä arvostetaan
Vaikka Maria halusi itse ensikotiin, hänellä oli hieman epäluuloja laitosasumista kohtaan. Ne kuitenkin hälvenivät, kun hän tutustui etukäteen Tuirassa sijaitseviin, viihtyisiin tiloihin ja henkilökuntaan.
"Ovella vastassa ollut ihminen, talon ilmapiiri ja tuoksut saivat minut vakuuttuneeksi, että täällä ajatellaan minun ja lapseni parasta. Sain vahvistusta tunteelle, ettei minua ole ehkä tarkoitettu rapaporukoihin pyörimään."
Marialla ja Iida-Aadalla on oma huone, jossa he voivat olla rauhassa, mutta he viihtyvät usein yhteisissä tiloissa. Ensikotiäitejä vauvoineen asuu talossa tällä hetkellä viisi, ja yhteishenki on hyvä. Nuorin äiti on vasta 16-vuotias, Maria on vanhin.
"Kaikki huolehtivat vähän toistensa tekemisistä ja lapsista. Asioita kommentoidaan suorasukaisestikin, esimerkiksi, että miksi sinä annat lapsesi huutaa."
"Parhaat terapiakeskustelut käydään tupakkapaikalla. Ne ovat avoimia, kun henkilökunta ei ole kuulemassa."
Marialla ei ole pahaa sanottavaa henkilökunnasta, vaan hänen mielestään äitejä arvostetaan ja lähestytään tärkeinä ihmisinä. Hyvin nuoret äidit saattavat silti kokea asioihin puuttumisen vapauden rajoittamisena.
Maria on kasvanut kahdeksanlapsisessa perheessä, joten hän on sopeutunut hyvin elämään yhteisössä. Hän ja Iida-Aada muodostavat pienen, tiiviin ydinperheen, toiset äidit tuntuvat siskoilta ja työntekijätkin kuin suurperheen jäseniltä, "meijän talon" väeltä.
Talossa saa käydä vieraita sovittuina aikoina. Marian luona vierailee lähes päivittäin Oulussa asuva sisko. Iida-Aadan isä ei ole nähnyt tytärtään, sillä vieraiden on oltava selvinpäin.
"Hän ei ole siihen pystynyt. Miehen oma elämä on niin sekaisin, ettei hänestä tällä hetkellä ole isäksi. Hänen kanssaan kannattaa kuitenkin olla sopuväleissä, muuten hän voisi aiheuttaa hankaluuksia."
Pois ei kiirettä
Monia ensikotiäitejä on opastettava kädestä pitäen syöttämään, kuivittamaan ja ulkoiluttamaan vauvaansa. Heille pitää kertoa, että vauvalle jutellaan ja luodaan säännöllinen rytmi.
Äidiksi tulleiden suhde omaan äitiin saattaa olla häiriintynyt, eivätkä nämä siksi osaa hoivata lastaan. Marialla tätä ongelmaa ei ole ollut. Hänellä oli hyvä koti ja äiti on hänelle läheinen ihminen, jonka luokse on aina voinut mennä missä kunnossa tahansa.
"En kuitenkaan halunnut muuttaa vauvan kanssa äitini luo, koska tunnen itseni. Olisin helposti jättänyt lapsen hänen hoiviinsa, eikä hän olisi ilmoittanut sosiaaliviranomaisille, vaikken olisikaan palannut sovittuna aikana."
"Täällä olen ottanut omaa aikaa sen verran, että olen päässyt tunniksi rullaluistelemaan. Uni tulee hyvin, kun uuvuttaa illalla itsensä."
Mariasta on ihanaa, että hän on saanut toipua ensikodissa rauhassa, eikä häntä ole painostettu hakemaan omaa asuntoa. "Olen saanut kuunnella, mitä jaksan ja pystyn. Nauru on irronnut pitkästä aikaa ilman teeskentelyä."
Huumori on todettu ensikodissa hyväksi keinoksi käsitellä vaikeita asioita. Maria on ehdotellut, että hän jäisi mielellään taloon eläkeikään asti. "Harrastuksetkin ovat alkaneet viitata siihen", hän virnistää ja ompelee samalla pikkuruista neulepaitaa kokoon.
Oikeasti Maria on jo miettinyt tulevaisuutta. Hän haluaisi asunnon Oulusta, jossa on olemassa kunnon tukiverkko eikä vain huumejengiä. Hän ehti hankkia seurakuntien lastenohjaajan koulutuksen ja olla työelämässäkin ennen väärän miehen kelkkaan sortumistaan.
"Haaveilen jonkinlaisesta päihdetyöstä. Kun joku räkänokka sanoisi minulle, että et sinä ämmä mistään mitään tiedä, voisin sanoa, että varmasti tiedän."