Sienestys on puuhaa, joka on syytä aloittaa asiasta perillä olevan neuvojan kanssa. Edes opaskirja ei riitä, jos sienet eivät ole entuudestaan tuttuja. Kokeillaanpa kuitenkin. Lainataan kori, veitsi ja sieniopas. Otetaan Pohjois-Pohjanmaan Marttapiiriliiton toiminnanjohtaja ja kauppasienineuvoja Tuija Biskop mukaan tarkistamaan, mitä tumpelo koriinsa löytää.
Haukiputaan Virpiniemen kankailla aloittelijan silmiin osuu heti isoja sienenmöllyköitä.
"Ai, mutta se on jo vanha", Biskop tuomitsee jo kaukaa.
"Vanha tatti on pehmeä ja väri on mennyt vähän ikäväksi", Biskop selittää.
Hyvä on. Enää pitäisi tietää, mikä sieniasteikolla on pehmeää ja mikä väri on ikävä. Siinä tarvitaan perehtynyttä silmää.
Sama pätee opaskirjoihin. Hengenvaarallisia sienioppaita ei saa myydä, mutta joskus kuvien värisävyt eivät vastaa todellisuutta. Myrkyllisen sienen voi erottaa saman näköisestä syötävästä koon perusteella, mutta kirjan kuvissa ei ole mittakaavaa.
Tatit sentään tunnistaa helposti. Lakin alla on pesusientä muistuttava pillistö, jollaista ei muilla sienillä ole. Pohjois-Pohjanmaalla ei myrkyllisiä tatteja kasva, mutta herkkutatin näköinen sappitatti pilaa koriin päätyessään koko saaliin.
Korissa kätevät lohkot
Tällä kertaa Biskop antaa aloittelijan kerätä koriinsa sienet sen kummemmin perkaamatta, koska vasta lopuksi on tarkoitus antaa tuomio ja opetella tunnistamista.
Oikeasti sienet kannattaa putsata ja tarkistaa jo poimittaessa, ettei tarvitse kantaa mitään ylimääräistä. Biskopilla on jopa korissaan säleikkö, joten erilaista käsittelyä vaativat sienet saa eroteltua heti omiin lohkoihinsa. Kätevää.
Sienten löytäminen vaatii kehittynyttä silmää. Biskop kaivelee herkkuja esiin kankaan uumenistakin, kun tietää, mistä kannattaa etsiä.
Suurten punahattuisten sienten kohdalla muistin palaa aavistus, että punakärpässienissä ei välttämättä ole pilkkuja. Löydökset osoittautuvat kuitenkin isohaperoiksi. Erinomaisia ruokasieniä siis.
"Haperon jalka on hauras ja murtuu kuin juusto. Kärpässienen jalka ei katkea, vaan siitä lähtee pituussuuntaan säikeitä", Biskop selittää.
Lopputarkastuksessa käy ilmi, ettei yhtään varsinaista myrkkysientä löytynyt. Yksi tarkkaa tunnistusta vaille jäänyt seitikki korissa oli. Myrkyllinen tai ei, syötäväksi se ei ainakaan kelpaa.
"Riski olisi ollut kova, että olisit poiminut myrkyllisiä sieniä. Hirvittävän paljon ihmiset syövät sieniä, joita eivät edes tunne", Biskop sanoo.
Korista löytyy kehnäsieniä, jotka monilta sienestäjiltä jäävät poimimatta. Ei ihme, sillä muistituntuman perusteella kehnäsienen jalan rengas tuntuisi viittaavan myrkyllisyyteen.
Kehnäsieniä varoitetaankin sekoittamasta seitikkeihin ja jokainen tuntomerkki on syytä löytää, jos sienen mukaansa ottaa. Aloittelija saa tosin yksinään miettiä vaikka maailman tappiin, mitä lakin valkohärmäisyys tarkoittaa.
Toukat käyneet osilla
Kehnäsienten lisäksi korissa on punikki- ja kangastatteja, iso- ja kangashaperoita sekä kangasrouskuja. Korilla käy kato senkin jälkeen, kun ruokasieniksi kelpaamattomat lajit on nakattu pois.
"Ai, täällä onkin käynyt kaveri", Biskop huudahtaa.
Haperon katkaistussa jalassa erottuu pienen pieniä reikiä. Huomaamatta olisi jäänyt, että toukka on ehtinyt osille.
Sittenkin hyvä vuosi
Sienivuotta on pidetty huonona, mutta vajaan tunnin kävely Virpiniemen liikuntakeskuksen maastossa tuottaa monipuolisen saaliin. Tänä syksynä sieniä kannattaa etsiä kosteista sekametsistä, sillä kuivassa maastossa sateiden puute rokottaa satoa.
Sadekuurot ovat joissain paikoin pelastaneet ruokasienisadon. Esimerkiksi Haukiputaalta löytyy mukavasti punikki- ja kangastatteja, ja onpa muutama onnekas löytänyt herkkutatinkin.
Haperot ovat myös nousseet ja rouskujakin on jo todistettavasti nähty ja noukittu.