Sekä lehdet että sähköiset viestimet tapaavat julkaista vuodenvaihteen tienoilla katsauksia menneestä vuodesta ja arvioita siitä, miltä alkava vuosi näyttää.
Alkaneesta vuodesta äänessä ovat olleet ennen kaikkea talous-tieteilijät. Syitä lienee parikin: paljon muulla kuin taloudella ei tunnu enää olevan maailmassa merkitystä. Toiseksi taloutta voi edes yrittää ennustaa.
Politiikan saati maailmanpolitiikan käänteiden ennakointi on äärimmäisen vaikeaa, pitkän jakson säiden tai luonnonmullistusten käytännössä mahdotonta.
Esitellään kuitenkin yksi ennuste, joka poikkeaa kunnianhimon asteeltaan kovasti viime päivinä luetuista. Sen teki päättyneenä vuonna brittiläinen tiedelehti The New Scientist. Ennuste ei ulotu vuoden, sadan vuoden eikä tuhannenkaan vuoden vaan 100 000 vuoden päähän.
Lehti käy läpi muun muassa seuraavat teemat: Miksi me (ihmiset) selviämme sinne asti. Millaisia olemme silloin. Mitä puhumme silloin. Millaiselta tuon ajan luonto näyttää. Mitä avaruuden osia on tutkittu siihen mennessä. Mitä sen ajan ihmiset meistä nykyihmisistä tietävät.
Myös 100 000 vuoden päästä lehti siis olettaa maapallon päällä kulkevan ihmisiä. Tuntuu uskaliaalta, mutta lehden haastattelema asiantuntija perustaa näkemyksensä muun muassa siihen, että ihmissuku on onnistunut pysymään hengissä tähän mennessäkin jo 200 000 vuotta.
Suurimmat uhat ihmiskunnan ja monen muun lajin säilymiselle eivät tule maapallon päältä tai sisältä vaan avaruudesta. Vakavimman uhan aiheuttaa asteroidin törmäys Maahan. Nasan laskelmien mukaan ei kuitenkaan ole järin todennäköistä, että 100 000 vuoden jaksolle osuisi sellainen tömäys, joka pyyhkäisisi historiaan ihmissuvun ja kasan muita lajeja.
Entä millaisia olemme 100 000 vuoden kuluttua? Taas lehti viittaa menneeseen: 30 000 vuoden takaiset varhaiset nykyihmiset, Cro-Magnonin ihmiset, eivät poikenneet meistä suurestikaan. Jos perintöainekseemme ei tule yllättäviä muutoksia, jälkeläisemme kaukana tulevaisuudesta ole kovin erilaisia tai -näköisiä kuin me nyt.
Ihmisen osia osataan 100 000 vuoden päästä korvata paljon laajemmin kuin nyt, mutta lajin biologiset perusominaisuudet säilynevät. Itse kukin pystyy lehden arvelun mukaan tuolloin valitsemaan, pysyykö sellaisena, joksi syntyi vai teettääkö itseensä laajoja rakenteellisia muutoksia kyborgi-hengessä.
Kiinnostavimpiin pohdintoihin teemanumerossa kuuluu se, mitä ihmiset tuolloin puhuvat. Se on selvää, että nykyisenlaisen englannin valta-asema on tuolloin kaukaista historiaa. Näin jo siksi, että valtakulttuurit vaihtuvat tuohon mennessä moneen kertaan, mutta ennen kaikkea siksi, että kielet muuttuvat nopeasti.
Nykybriteillä on jo suuria vaikeuksia ymmärtää runsaan tuhannen vuoden takaista, varhaisenglantilaista Beowulf-tarinaa. Vaikka kieliopin muutoksia nykyään ohjaillaan, sanasto uudistuu nopeatahtisesti.
Teemanumerossa mainitaan kerran myös Suomi. Se liittyy pohdintaan siitä, mitä tuon tulevan ajan ihmiseläjät meistä tietävät. Lehti toteaa, että vain muutamat rakenteet, ”merkittävimpänä Suomen Olkiluodossa sijaitseva ydinjätteen sijoituspaikka Onkalo” on suunniteltu kestämään 100 000 vuotta.
Joitakin yllättäviäkin asioita voi jäädä elämään. Keraamiset kahvimukit säilyvät lehden mukaan ”loputtoman kauan”. Ehkä jokunen muumimukikin?
Rauta ruostuu, kultaesineet säilyvät pitkään, mutta erityisen kauan säilyy titaani – eli esimerkiksi kannettavien tietokoneiden titaaniset kuoret.
”Kuka tietää, rakentavatko tulevat tutkijat yksityiskohtaisia teorioita muinaisista uskonnollisista menoista, joissa tärkeässä osassa olivat nämä ontoiksi muuttuneet kuoret ja niiden pintaan painetut omenakuviot”, lehti vinoilee arkeologeille.