Josef Stalin johti Neuvostoliiton suurta isänmaallista sotaa antamalla Neuvostoliiton ylijohdon, Stavkan nimissä määräyksiä (direktiivejä) sotaoperaatioista eri rintamilla. Hän antoi myös positiivista palautetta onnistuneista operaatioista, ja ryöpytti raskaasti sotilasjohtoa epäonnistumisista.
Stavkan direktiivit ovat olleet pitkään salatuissa arkistoissa, mutta olen saanut hankittua venäläisistä lähteistä tietoa muutamista oleellisista Suomen vastaista sotaa koskevista direktiiveistä. Direktiivit tarjoavat autenttista tietoa Neuvostoliiton hyökkäyssuunnitelmista Suomen alueelle vuoden 1944 aikana.
Stalin pyrki alkuvuodesta 1944 painostamaan Suomea erillisrauhaan vuoden 1940 rauhan rajojen pohjalta, ja kohdistamaan asemasodan jälkeisen ensimmäisen suurhyökkäyksen pohjoiselle rintamasektorille saksalaisjoukkoja vastaan. Tavoitteena oli Saksan 20. vuoristoarmeijan murskaaminen Pohjois-Suomen alueella.
Hyökkäämällä Pohjanlahden rannalle Kemiin ja Ouluun oli tarkoitus katkaista saksalaisjoukkojen vetäytymisreitti Pohjanlahden satamien kautta Saksaan. Tätä operaatiota varten Stalin nimesi Neuvostoliiton Karjalan rintaman komentajan tehtäviin armeijan kenraali Kirill Meretskovin, joka oli johtanut puna-armeijan joukkoja Suomea vastaan talvisodassa.
Meretskovilla oli kokemusta sodankäynnistä arktisella alueella, ja lisäksi hänellä oli kyltymätön into päästä hyökkäämään Suomen puolelle.
