Juttu on julkaistu Kalevassa 11.6.2006.
Kerrotaan totena, että Oulun piirimielisairaalan ylilääkäri Konrad von Bagh saattoi eläkepäivinään pistäytyä työpaikallaan. Sairaala meni shokkiin pelosta ja jännityksestä.
Ylilääkäri vei poikansa Peterin poliisilaitokselle kahdesti. Ensimmäisellä kerralla jonkin pikkutavaran pihistämisestä. Toisella kerralla syynä oli sairaalan sikalan ikkunoiden kivittäminen. Peter suunnitteli sikalassa tekevänsä elokuvan. Oulun Lyseosta löytyi vuosikymmeniä myöhemmin hänen kuvaamansa 8 millimetrin filmi.
Filmihulluus iski Peteriin oppikouluiässä. Hän kävi katsomassa joka ilta viikon aikana Howard Hawksin lännenelokuvan Rio Bravo. Ensimmäiset elokuva-arvostelunsa hän kirjoitti Kalevaan 16-vuotiaana. ”17-vuotiaana olin melkein ammattilainen.”
Lyseon jälkeen Peter von Bagh lähti opiskelemaan kirjallisuutta, sosiologiaa ja filosofiaa Helsingin yliopistoon. Ensimmäisen kerran hänen nimensä nähtiin elokuvakerholiikkeen julkaiseman Projektion vuoden 1961 kolmannessa numerossa. Lehti oli tuolloin vielä 50 -lukulaisten kerholiikkeen kasvattien Aito Mäkisen, Matti Salon ja Jörn Donnerin vaikutuspiirissä. Seuraava vuonna von Bagh oli jo lehden toimittaja. Hänestä tuli nopeasti ranskalaistyylisen filmihulluuden tunnetuin suomalainen perillinen.
Projektion vuoden 1965 numerossa julkaistiin magnetofonikeskustelu aiheesta suomalaisen elokuvan tilanne. Peter von Bagh oli mukana, ja hänen puheenvuoroissa voi jo nähdä uran merkit. ”Suomessa ei ole vielä ollenkaan saatu kokeilla television ja elokuvan yhteistyötä.” ”Dokumentaarisen ja fiktiivisen elokuvan väliin ei voi panna rajoja.”
”Pitäisi pyrkiä tarkkailemaan, mitä tapahtuu uutiskuvissa.” Von Bagh oli käynyt jopa katsomassa Rovaniemen markkinoilla. ”Täytyy myöntää, että minulla oli suu auki suunnilleen koko ajan: se huumorin laji ja laatu – tavattoman tietoisia juttuja.”
Keskustelussa mukana ollut Matti Kassila ei kertonut, että hän kieltäytyi tarjouksesta ohjata Rovaniemen markkinat. Sen aika koitti vasta, kun Peter von Bagh neljännesvuosisata myöhemmin oli tv-elokuvissaan ja Suomalaisen elokuvan kultainen kirja-teoksessaan nostanut rillumarein tekijät osaksi kansakunnan muistia.
Projektion jutussa oli vielä hätkähdyttävämpi seikka. Peter von Bagh mainitsee kahdesti Kuopiossa sattuneen sukkamurhan. ”Se on innostanut minua tavattomasti.” Hän yhdisteli jo tuolloin vaistovaraisesti toisistaan kaukana olevia asioita. Muut keskustelijat eivät reagoineet hänen huomioonsa millään tavoin. Risto Jarvan elokuvan Kun taivas putoaa yhtenä käsikirjoittajana hän pääsi aiheeseen viimein käsiksi.
Yhteistyö Risto Jarvan kanssa alkoi elokuvasta Bensaa suonissa ja päättyi elokuvaan Kun taivas putoaa. Sen jälkeen heidän tiensä erkanivat. Peter von Bagh ei voinut antaa anteeksi sitä, että Jarva siirtyi tekemään komedioita.
Elokuvissaan Peter von Bagh ymmärtää kaikkea ja kaikkia, mutta kirjoituskoneen ääressä hän ei anna armoa vihollisille. Suomen Elokuva-arkiston valtiollistaminen vuonna 1979 vei 60 -lukulaisten filmihullujen viimeisen linnakkeen. Turun yliopiston elokuva- ja tv-tiede puolestaan irtaantui perinteisestä elokuvasta. Molemmat instituutiot ovat olleet Filmihullun raivokkaiden pääkirjoitusten kohteena.
Jos Peter von Bagh olisi elokuva, hän olisi Citizen Kane.
Jos Peter von Bagh olisi elokuvan henkilö, hän olisi kaikki Citizen Kanen keskeiset henkilöt. Hän olisi myös Susan Alexander, josta aviomies haluaa tehdä oopperalaulajan. Hän olisi Allan Laddin näyttelemä lehtimies, joka filmidokumentein ja haastatteluin rakentaa palapeliä nimeltä Charles Foster Kane. Avaimena on kuolinvuoteella lausuttu sana ”Rosebud”.
Jos Yleisradion MOT lähettäisi terävimmät tutkivat journalistinsa selvittämään, kuka on Peter von Bagh, heiltä menisi siihen ihmisikä, eikä sekään riittäisi.
Silti kaikilla tuntuu olevan selkeä käsitys siitä Peter von Baghista.