Kirjailija istahtaa etupenkille ja tarttuu rattiin. "Siinä minunkin Hillmanissa oli tällainen ratti. Mutta ei käsivaihteita", hän haroo kädellä oikealle puolelle ja kurkkii ratin vieruksille.
Oulun kaupunginteatterin lavastetyömaalla nököttää sievä auto. Se on vuoden 1958 mallin Hillman Minx.
Samanmerkkinen tapaus innoitti Joni Skiftesvikiä novelleihin sekä käsikirjoittamaan kulttimaineeseen ehtineen Katsastus-elokuvan, josta monet ikivihreät lauseet ovat siirtyneet nuoremmallekin sukupolvelle: "Pikkuvikoja, heleppo korjata" tai "Mieluummin ilman, kuin Hilman."
Jälkimmäisen tokaisee elokuvan Öövini, jota elokuvassa esittää Sulevi Peltola.
Kirjailijan oma versio kuuluu oululaisittain: "Ennemmi iliman, ku Hiliman."
Katsastuksen Hillmanilla on siis oikea versio todellisuudessa. Mistäpä kirjailija muuten kirjoittaisikaan, kuin omista kokemuksistaan, höystettynä mielikuvituksella tietysti.
"Minun Hillmannini oli vuoden -66 mallia. Ostin se armeijasta päästyäni 22-vuotiaana vuonna 1970. Sain pankista autolainan, tyyriitähän autot olivat siihen aikaan", Skiftesvik kertoo.
Katsastuksessa Vesa Vierikon esittämä Viltteri matkaa Haaparantaan Hillmania katsastamaan. Epäonnisen reissun paluumatkalla kyydissä ollut Junnu haukkuu ruotsalaisia katsastusmiehiä pilkunnussijoiksi, ja tokaisee sujuvalla Oulun murteella tuon kuolemattoman "pikkuvikoja, heleppo korjata" -lauseen. Yli-Iissä syntyneen näyttelijä Markku Maalismaan suuhun lause sopii luonnostaan.
"Kaupunginteatterin näyttämöversion olen kirjoittanut myös Oulun murteelle", Joni Skiftesivik huomauttaa.
Myös oikeassa elämässä Skiftesvik lähti Haaparantaan autoa katsastamaan, mutta merkki ei ollut Hillman.
"Ei, se oli Taunus", hän naurahtaa.
"Syy, miksi otin Hillmanin novelleihini, johtui siitä, että siitä oli tullut minulle inhimillinen olento. Siinä oli aina jotakin vialla ja se oikeutteli aivan käsittämättömistä syistä. Hilma - naispuolinen, yhtä oikutteleva", hän virnistää.
Katsastus-elokuva alkaa Viltterin ja Mallun häistä. Matkalla juhlapaikalle Hillman leviää keskelle tietä ja paksu savupilvi pöllähtää konepellin alta. Mallu on kyydissä viimeisillään raskaana.
"Kun minun esikoiseni oli tulossa maailmaan, olin moneen kertaan varmistanut, että h-hetkellä Hillman toimii. Kun sitten laitokselle lähtö koitti, ei se sitten startannutkaan. Ei inahtanutkaan. Jostain kumman syystä", Skiftesvik muistelee.
Hänen oma rouvansa ei mielellään ratin taakse asettunut, koska siihen aikaan ei ohjaustehostimia tunnettu.
"Ratin vääntäminen oli, varsinkin kaupunkiajossa, aika voimia kysyvää hommaa."
Tummansininen Super Minx Hillman pysyi Skiftesvikin omistuksessa viitisen vuotta.
"Sitten annoin sen vaihtoon. Olen minä usein miettinyt, mitä sille kuuluu. Romuttamolla taitaa olla. Kerran jäin erään K-Raudan pihalle odottamaan kuskia, kun näin parkkipaikalla ihan samanlaisen. Muttei se ollut sitten se", hän sanoo.
Oulun kaupunginteatteriin syksyllä ensi-iltaan tulevassa Katsastuksessa päätähtenä huristelee siis vuoden 1958 Hillman. Kyseinen yksilö löytyi Korppoosta, Turun saaristosta.
Jo eläkkeellä oleva teatterimies Kari Hujanen haki auton erään paikallisen autokeräilijän hoiteista.
"Tämän omistajan toive oli, että Hillman myytäisiin näytelmän jälkeen ymmärtäviin käsiin. Jos joku siitä edes arvokkaita osia saisi", sanoo Hujanen.
Mutta teatterin Hillman liikkuu lavalla itse ja ihan omin voimin - sähköllä. Sen on herättänyt henkiin muun muassa erikoisammattimies Eero Turusenaho, joka käsissä vanttera autovanhus sai akut konepeltinsä alle. Pörinä tulee tietysti erikseen äänentoiston kautta.
Viltterin (Marko Tiusasen) on syytä varautua. Jos oikean Hilman henki elää, näytelmästä ei ilman oikkuja selvitä.
