Martti Korhonen lähtee vasemmistoliiton puheenjohtajakisaan selvänä ennakkosuosikkina. Ehdokkaita on paljon, mutta vanha taistolainen siipi ei mittauta kannatustaan.
Oululainen kansanedustaja Martti Korhonen kävi 1998 tasaisen kamppailun Suvi-Anne Siimeksen kanssa vasemmistoliiton puheenjohtajan paikasta. Tulos tiedetään: Siimes voitti ja hänestä toivottiin uuden, modernin vasemmiston keulakuvaa.
Keulakuva hänestä tulikin, mutta vain sellainen. Puolue ei lopulta pysynyt perässä. Kukaan ei olisi Siimeksen valinneessa hyvähenkisessä Kuopion puoluekokouksessa osannut odottaa, missä merkeissä vasemmistoliitto joutuu kokoontumaan keväällä 2006 ylimääräiseen puoluekokoukseen.
Kaiken todennäköisyyden mukaan Korhosen vuoro koittaa nyt. Hajanaisessa puolueessa hänestä on tulossa eräänlainen pienin yhteinen nimittäjä, jolla on pitkä poliittinen kokemus ja joka voi lähestyä uskottavasti laitavasemmiston perinteistä kannattajakuntaa.
Kun Siimes valittiin, vasemmistoliitto halusi ryhtyä kalastamaan uusilla vesillä. Nyt se haluaa vain, että joku pitäisi sen pinnalla. Siihen rooliin Korhonen tulisi kuin tilauksesta: ei uudistajaksi, vaan pikemminkin säilyttäjäksi ainakin pahimman välivaiheen ohi. On ilmeistä, että ammattiyhdistyssiiven rooli korostuu lähiaikoina, sillä vasemmistoliiton vakain kannattajakunta on siellä. Tähänkin asetelmaan Korhonen sopisi hyvin.
Kaiken kaikkiaan puheenjohtajaehdokkaita oli perjantaina tiedossa neljä, kaikki heistä miehiä: Korhosen ohella Markus Mustajärvi, Paavo Arhinmäki ja Erkki Virtanen. Varmuudella mukaan tulee vielä ainakin yksi nainen. Katja Syvärisen on määrä ilmoittaa aikeistaan viikonloppuna, mutta poliittisesti kiinnostavin on konkari Outi Ojalan ratkaisu.
Siimeksen linjoilla ollut puolueväki - heitäkin aidosti on - hakee itselleen omaa ehdokasta, ja se lienee Ojala tai joku muu samanhenkisenä pidetty nainen. Ehdokkaita näyttää siis tulevan puolisen tusinaa, mutta ainakin osa heistä haluaa vain pitää nimeään esillä, sopivasti ennen ensi vuoden eduskuntavaaleja.
Silmiinpistävintä on, ettei Siimeksen lähdön perimmäisin syy eli entinen taistolaissiipi ole asettanut omaa ehdokastaan. Kemijärveläistä Markus Mustajärveä ei heidän joukkoihinsa voi laskea, vaikka hän siltä suunnalta tukea saisikin.
1998 Esko Seppänen oli ehdolla puolueen puheenjohtajaksi. Kuopion kokouksessa hän taktikoi niin, että pyrki ja pääsi vasemmistoliiton varapuheenjohtajaksi. Siinä äänestyksessä Seppäsen kannatus tuli mitatuksi: sitä oli kohtuullinen määrä. Siimes sai rinnalleen varapuheenjohtajan, jota ei olisi tuolle paikalle halunnut, mutta puolueen sisäiset voimasuhteet toivat tämän tuloksen.
Nyt ei sen sijaan sen paremmin Seppänen, Jaakko Laakso tai kukaan muukaan tältä linjalta ole asettunut ehdolle. Jos tämä on asetelma loppuun asti, se tarkoittaa, ettei Tampereen ylimääräinen puoluekokous selkiytä vasemmistoliiton sisäistä tilannetta. Puolue saa siellä uuden puheenjohtajan, mutta yhtenäistä siitä ei nykymenolla tule, eikä myöskään todellisia sisäisiä voimasuhteita mitata. Silloin kulissien takainen toiminta voi jatkua.
Mikäli Korhonen valitaan puolueen johtoon Tampereella, edessä on oululaisittain historiallinen tilanne. Auki nimittäin on vain puheenjohtajan paikka. Se tarkoittaa, että oululainen Risto Kalliorinne jatkaa ensimmäisenä varapuheenjohtajana. Näin vankasti oululaiskäsissä ei liene mikään puolue vielä koskaan ollut.