Myös työmarkkinoilla tulee etsiä ulospääsyteitä talouskriisistä. Jäykkä dogmaattisuus pitää unohtaa. STTK:n puheenjohtajan Mikko Mäenpään ehdotus laajasta maltillisesta tuloratkaisusta on vastuullinen avaus.
Suomi koukkaa nyt muiden talouskriisistä kärsivien maiden kanssa syvemmältä kuin kukaan osasi vielä muutama kuukausi sitten arvioida. OP-Pohjola ennustaa talouden supistuvan tänä vuonna viisi prosenttia.
Vaikka kriisi on kansainvälinen, on osaksi omissa käsissämme, paljonko huonoja uutisia vielä tulee lisää. Maanantaina toimihenkilökeskusjärjestö STTK:n puheenjohtaja Mikko Mäenpää nosti Ylen uutisissa esille ehdotuksen pitkästä, maltillisesta tuloratkaisusta. Hän piti sitä välttämättömänä, jotta isänmaa pelastuisi.
Ei Suomi yhteen tulokierrokseen sorru. Silti työmarkkinoillakin pitää nyt tehdä kaikki mahdollinen, jotta kriisin yli päästäisiin mahdollisimman vähin vaurioin. Tässä suuri merkitys on myös tulevilla palkkaratkaisuilla. Nostaessaan teeman keskusteluun Mäenpää toimi niin kuin vastuullisen työmarkkinapomon kuuluu.
STTK:n ykkösmies esitti ripeästi tehtävää kolmen vuoden tuloratkaisua, jossa palkankorotukset olisivat ainakin alussa lähellä nollaa. Ennakkoluulotonta esitystä alettiin kuitenkin vesittää saman tien.
Toimihenkilöunionin jyrkkälinjaisen Antti Rinteen mielestä palkkojen jäädytys tai laskeminen ei pelasta kansantaloutta tai edes yksittäisiä yrityksiä. Puheenvuoro oli valitettavaa demagogiaa aikana, jolloin sellaista kaikkein vähiten tarvittaisiin. Ei Mäenpää palkkojen laskemista edes esittänyt. Ja vaikka palkkojen jäädytyksen kansantaloudelliset vaikutukset ovat kahtalaiset, yksittäisiä kriisiyrityksiä maltilliset korotukset auttaisivat varmasti.
SAK:n johtajan Lauri Lylyn esittämä näkökohta on varteenotettavampi. Hän muistutti, että nykyiset työehtosopimukset ovat voimassa ensi vuodenvaihteeseen, ja niihin kuuluu korotuksia. Lyly ei usko, että liitot ovat valmiita avaamaan työehtosopimuksiaan.
Näin voi todella olla, sillä luvatut korotukset ovat yhdenlaisia saavutettuja etuja. Niistä ei edes kriisin tullen hevin luovuta.
Kiinnostavimmat kommentit kuultiin työnantajien EK:sta. Mäenpäähän asetti Etelärannan johtajat jakomieliseen tilanteeseen. Tarjolla olisi kipeästi kaivattua palkkamalttia ja vieläpä vastakkaisen leirin tarjouksena. EK:n mielestä paloa yritetään kuitenkin sammuttaa väärin: toimitusjohtajan Leif Fagernäsin mukaan palkkamaltti on hyvä, mutta neuvottelut pitää käydä toimialakohtaisesti, ei keskitetysti.
Elinkeinoelämän keskusliitolla riittää hämmästyttävästi uskoa liittokohtaisiin ratkaisuihin, vaikka jo voimassa olevat sopimukset karkasivat aivan liian korkeisiin lukemiin. Nuo numerot eivät kriisin iskettyä Suomen teollisuuden kilpailukykyä ainakaan edistä.
Mitään takeita ei nytkään ole siitä, että liitto- tai toimialakohtaisissa neuvotteluissa päästäisiin taloustilanteeseen paremmin istuviin tuloksiin. Uhkaksi sen sijaan tulisivat lakot ja muut työtaistelut.
Juuri nyt jokaisen osapuolen pitäisi pystyä hylkäämään jääräpäinen dogmaattisuus ja katsoa sitä, miten sekä kansalaiset, yritykset että julkinen talous selviävät. Talous kääntyy jossain vaiheessa nousuun, mutta se, millaiset vauriot kriisi jättää jälkeensä, ratkeaa nyt tehtävillä päätöksillä. Mäenpään avauksen hätäinen torjunta on huono merkki.