Peltolohkojen tilusjärjestely on asia, joka kirvoittaa maatalousväen keskuudessa paljon mielipiteitä. Pyhäjokinen maanviljelijä Tuomo Niemelä tietää, mitä uusjako käytännössä tarkoittaa.
2000-luvun alussa Niemelän kotikylässä Yppärissä saatettiin loppuun massiivinen uusjakoprosessi, jonka peltoala oli yli 10 000 hehtaaria.
"Mielestäni uusjako oli Yppärille lottovoitto. Ainakin omat kokemukseni ovat erittäin myönteisiä", Niemelä sanoo.
Erityisesti Niemelä kiittelee viljelyolosuhteita, jotka paranivat merkittävästi uusjaon myötä.
"Nyt viljelys- ja metsäautotieverkosto on kattava. Lisäksi peltoja on salaojitettu", Niemelä mainitsee.
Nykyisin tilusjärjestely kestää 3-6 vuotta. Vaikka Yppärin uusjakoa aloiteltiin jo 1980-luvulla, ei Niemelä surkuttele silloisen prosessin pitkittymistä:
"Ilman uusjakoa tämä paikka olisi todellinen takapajula."
Kiistattomat edut
Niemelän kehut ovat mannaa Visa Korhoselle, joka toimii Pohjois-Pohjanmaan maanmittaustoimiston tilusjärjestelypäällikkönä. Yksi Korhosen tärkeimmistä tehtävistä on tiedon levittäminen.
Tehtävä on haastava, sillä tilusjärjestelyjen tekemiseen liittyy paljon ennakkoluuloja.
"Uusjako on vanhahtava termi, jota emme oikeastaan käytä", Korhonen hymähtää.
Tilusjärjestely tarjoaa mahdollisuuden maatalouden tuotantokustannusten leikkaamiseen ja hehtaarituotosten kasvattamiseen. Kun pienistä peltotilkuista kootaan muutama suurempi lohko, ovat edut kiistattomat.
Esimerkiksi sadonkorjuuvaiheessa säästyy aikaa ja rahaa, kun työkoneita ei tarvitse kierrättää ympäri pitäjää.
"Tilusjärjestelyn piiriin kuuluu myös perusparannusten tekeminen. Näitä ovat muun muassa valta- ja salaojitukset sekä viljelysteiden rakentaminen", Korhonen taustoittaa.
Yksi olennainen asia tilusjärjestelyssä on luopuminen. Peltopalan siirtyminen naapurin nimiin on monelle viljelijälle kova paikka - varsinkin, jos pelto on omin käsin raivattu ja kuokittu.
"Toisin kuin moni luulee, ei naapurin maa ole huonompaa", Korhonen vakuuttaa.
"Tässä asiassa nuori viljelijäpolvi sysää tunteet helpommin sivuun kuin vanhempi väki."
Myös metsissä järjesteltävää
Kun Korhonen kiertää kentällä ja esitelmöi tilusjärjestelyvaihtoehdosta, nousee aina esiin kysymys kustannuksista.
"Ojitus- ja tiehankkeiden kustannuksista yli puolet jää valtion maksettavaksi. Loppuosa ositetaan maanomistajien kesken hyödyn mukaan. Eli jos perusparannuksista ei ole hyötyä, ei mitään tarvitse maksaakaan", Korhonen valistaa.
Ääritapauksissa maanomistaja voi joutua tilusjärjestelyn piiriin vastoin tahtoaan. Tämä on mahdollista, jos yksittäisten maanomistajien vastustus estää suuren hankkeen järkevän toteuttamisen.
"Mutta tällaisessakin tapauksessa pyrimme ottamaan maanomistajan toiveet huomioon ja toimimaan siten, että kyseinen peltotilkku pysyisi omistajansa hallinnassa", Korhonen muotoilee.
Tilusjärjestelyjä voi tehdä myös metsämailla. Joulun kynnyksellä Siikajoella, Ruukissa ja Raahessa saatiin valmiiksi metsäalueita koskeva toimitus.
"Tilusjärjestelyt ovat tulevaisuutta metsätaloudessakin. Jokainen voi kuvitella, kuinka taloudellista on hoitaa palstaa, joka on vaikkapa 50 metriä leveä ja 10 kilometriä pitkä", Korhonen pohjustaa.