Kemin historiallisessa museossa on tartuttu enkeliaiheeseen. Kemin taidemuseon omista kokoelmista kootussa näyttelyssä suhtaudutaan enkelin määritelmään kyllä mukavan laveasti, seuraan on sopinut niin Marja Hallénin grafiikassa esiintyvä egyptiläisen mytologian siivekäs, ihmispäinen lintuhahmo Ba kuin Pekka Hermanni Kyrön maalauksen pohjoinen lentojätkäkin.
Näyttelyyn on poimittu yksittäisiä enkelimaalauksia monilta tekijöiltä. Kiinnostavimpia teoksia on venäläisen Mihail Vrubelin pieni teos, jossa hehkuu kirkas ultramariini. Suomalaisista taiteilijoista enkelihahmoilla on ollut poikkeuksellisen keskeinen asema graafikko Ina Collianderin tuotannossa. Collianderin puupiirros Enkeli antaa näytteen taiteilijan bysanttilaisen kuvaperinteen sävyttämästä modernismista.
Naivistien kertovaan tyyliin siivekkäät tuntuvat kuuluvan luonnostaan.
Lea Kaupin värikylläisessä maailmassa enkelillä on punainen mekko ja käsissään elämän ja kuoleman kirja.
Nikolai Lehdon maailma on värillisesti Kaupin vastakohta murretun harmaan ja ruskean sävyissään. Lehdon enkelitkin ovat vähän poloisen oloisia, taivaalle riimusteltuja.
Myös pohjoiset nykytaiteilijat ovat maalanneet enkeleitä. Jouko AlapartasenAhavoitunut enkeli on tekijän varhaistuotantoa, kaskunomaiseksi jäävä kuva ryyppäämään yltyneestä siipiveikosta.
Jorma Kuulan enkeleissä on enemmän voimaa ja tunnetta. Kuulan akvarellissa surullisen hahmon saanut Ramonan enkeli juo viimeistä kaljaa. Kuulan kookas öljymaalaus Jälkiä puolestaan kuvaa enkeliä lihallisena, hekumallisena hahmona.
Merja Laineen akvarellissa nukkuvan nuoren tytön taustalla on väriläikkiä, joista muodostuu siipimäinen kuvio. Enkelin henkisyys liittyy inhimilliseen olomuotoon lapsuuden ja tietoisen nuoruuden välisessä hetkessä.