Oulu Nuottasaaren koulussa kuudetta luokkaa käyvä Henri Vornanen kertoo läksyjen vievän aikaa puolesta tunnista 45 minuuttiin päivässä. Hän käyttää kotitehtäviin siis kutakuinkin saman verran aikaa kuin suurin osa Suomen koululaisista, noin 3,5 tuntia viikossa.
Vornasen mielestä kotitehtävien määrä on aivan sopiva. Hänen luokkansa 6B on liikunnan erikoisluokka, ja monella liikuntaharrastus vie suuren osan vapaa-ajasta. Läksyihin ei siis voi montaa tuntia illassa uhrata.
6B-luokan opettaja Pasi Moilanen kertoo antavansa läksyjä sen verran, että niiden tekeminen vie enintään tunnin päivässä. "Siinä ajassa ne pitäisi hyvin ehtiä tehdä", hän sanoo. "Ja ehtiikin", Vornanen huomauttaa.
Moilasen tavoitteena on, että läksyt tehdään kotona. Toki joku saattaa jäädä tekemään niitä kouluunkin päivän päätteeksi, jos esimerkiksi linja-autoa joutuu odottelemaan. Ja joku kuuluu tekevän niitä autossakin.
Sopivasti tehtävää
Moilasen mukaan opettajan pitää tuntea luokkansa pystyäkseen antamaan sellaisen määrän kotitehtäviä, että niistä selviää. "Läksyjen pitää aina olla tehtävissä niin, ettei niitä tarvitse tuskailla. Ei ole oikein, että asia joudutaan opettamaan kotona."
Vornanen kertoo tekevänsä läksyt aina itse. Joskus niitä tarkistetaan äidin ja isän kanssa.
Nuottasaaren koulussa läksyjen määrästä on kysytty oppilailta kotona täytettävissä lomakkeissa. "Pääasiallinen viesti oli, että läksyjä on sopivasti. Yhden mielestä niitä on liikaa", Moilanen kertoo. "Mutta kukaan ei arvatenkaan ilmoittaisi, jos niitä tuntuisi olevan liian vähän."
Euroopan mittakaavassa vähäinen läksyjen määrä ei huolestuta Moilasta. Ne asiat, jotka opetussuunnitelmaan on kirjattu, ehditään käydä läpi.
Hän arvelee, että esimerkiksi Kreikassa, jossa läksyjä tehdään todella paljon, koulujärjestelmä on suomalaista perinteisempi. Esimerkiksi matematiikan opetus on nykyään Suomessa hyvin pitkälle yksilöllistä. Tehtäviä tehdään oman osaamisen mukaan, ja kirjassakin voidaan olla menossa eri kohdissa.
"Oppimiskäsitys on muuttunut. Enää ei painoteta vain muistamista vaan asian ymmärtämistä", Moilanen tuumaa.