Saisiko olla uusi vero? Maailmanlaajuinen energiavero. Sellaista esittää ympäristöneuvos Antero Honkasalo kolumnissaan tuoreessa Ympäristö-lehdessä. Honkasalon idea on yksinkertainen: energian käyttöä verotettaisiin kautta Maapallon progressiivisesti.
Progressiivisuus tarkoittaisi tässä yhteydessä sitä, että rikkaat maat maksaisivat kovempaa veroa kuin köyhät ja kaikkein köyhimpiä maita ei verotettaisi lainkaan. Veron voisi sitoa esimerkiksi bruttokansantuotteeseen.
Rikkaiden kovempi verotus olisi Honkasalon mukaan oikeudenmukaista, sillä heidän lisäkulutuksensa ei enää kohdistu elämän perustarpeiden tyydyttämiseen.
Tai siis meidän, sillä bkt:lla mitattuna rikas Suomi olisi tässä pelissä varmasti yksi kireimmän verotuksen maista.
Verotulot kerättäisiin yhteiseen rahastoon, josta niitä myönnettäisiin vain sellaisiin hankkeisiin, joilla tyydytetään perustarpeita.
Honkasalo arvioi ehdotuksensa suurimmaksi eduksi sen, että vero yhdistäisi vihreän talouden ja köyhyyden poistamisen. Avun saajilla olisi peruste toteuttaa kehitysapuhankkeet energiatehokkaasti, koska energiasyöpöt ratkaisut nostaisivat verotusta.
Ehdotus on mielenkiintoinen, joskin on vaikea uskoa, että maailman maat saataisiin sopimaan näin perustavanlaatuisesta uudistuksesta.
Pienemmistäkin asioista joudutaan vääntämään kättä vuosia tai vuosikymmeniä, eikä valmista tule sittenkään.
Idea ehdotuksen takana on kuitenkin mainio, sillä verotuksen painopisteen siirtäminen voimakkaasti energiaan pakottaisi tehostamaan energiatehokkuutta ja energian säästämistä. Ne kun tahtovat unohtua energiantuotannon muodoista kiisteltäessä.
Honkasalon malli tarvitsisi vielä sen tärkeän täydennyksen, että fossiilisia polttoaineita tulisi verottaa kovemmin kuin uusiutuvia energialähteitä.
Kuinka kalliiksi energiavero Suomelle tulisi? Tätä ei tietenkään kukaan tässä vaiheessa tiedä.
Oleellisempi kysymys on kuitenkin: kuinka kalliiksi energiavero tulisi Suomelle verrattuna muihin vaihtoehtoihin?
Tässä yhteydessä esiin nousee etenkin ilmastonmuutoksen torjuminen, joka on tämän hetken suurimpia haasteita sekä teknologian että kustannusten näkökulmasta.
Aika tarkkaan viisi vuotta sitten julkaistiin Sternin raportti. Siinä arvioidaan, että jos kasvihuonekaasujen päästöjä ei vähennetä nopeasti ja paljon, ilmastonmuutoksen haitoista koituu vähintään viiden prosentin ja pahimmissa arvioissa jopa 20 prosentin globaali bkt:n lasku.
Sternin raportti sai vastaansa kritiikkiä muun muassa laskentamalleista, mutta sen pääsanomaa on taas muisteltu Durbanin ilmastokokouksen alla: ilmastonmuutoksen taloudelliset vaikutukset voivat nousta valtavan suuriksi.
Helsingin kauppakorkeakoulun professori Matti Liski on kuvannut Sternin raportin olevan "rehellinen pyrkimys ymmärtää, kuinka ilmastopolitiikka voidaan perustella tänään, vaikka konkreettiset välittömät hyödyt eivät ole selvät".
Sternin raportin suurin ansio onkin, että se toi ilmastopolitiikkaan vahvan taloustieteen näkökulman. Siitä kulmasta katsoen raportti pitää ilmastonmuutosta markkinoiden epäonnistumisena, mikä johtuu ilmakehän käyttämisen maksuttomuudesta.
Energiaveromalli olisi ehkä hyvinkin tutkimisen arvoinen keino sisällyttää kustannus-hyötyanalyysi ilmastopolitiikkaan.
Mutta asialla alkaisi olla kiire. Kansainvälisen energiajärjestön IEA:n tuoreen energiaraportin mukaan maailmalla on enää viisi vuotta aikaa kääntää kasvihuonekaasupäästöt laskuun, tai muutos ilmastossa tulee olemaan katastrofaalinen ja peruuttamaton.