Kolumni

Ener­gia­to­dis­tus ran­kai­see vanhan talon omis­ta­jaa

Joka kymmenes saksalainen asuu talossa, joka hyödyntää aurinkovoimaa lämmityksessä tai sähköntuotannossa.

Joka kymmenes saksalainen asuu talossa, joka hyödyntää aurinkovoimaa lämmityksessä tai sähköntuotannossa. Kuluneella viikolla saavutettiin uusi ennätys. Aurinkosähköä syntyi jo noin 40 prosenttia maan sähköntarpeesta.

VTT on selvittänyt, että auringosta ja tuulesta virtaa ammentavien laitteistojen avulla on – vastoin pinttyneitä käsityksiä – mahdollista siirtyä Oulussakin kotioloissa lähes omavaraiseksi. Vain joulu–helmikuussa ei aurinkoa näin pohjoisessa riitä tarpeeksi.

Oulun Hiukkavaaraan suunnitellaan pilottialuetta, missä ainakin osa taloista voisi toimia uusiutuvan energian keinoin omavaraisesti ja jopa myydä virtaa julkiseen verkkoon. Kokeilusta toivotaan malleja perusrakentajille.

Hiukkavaaran visioissakin tosin tiettävästi jopa kaksi kolmesta asunnosta hoidetaan perinteisesti kaukolämmöllä. Kaukolämpö kun on rakennusvaiheessa näennäisesti halvin vaihtoehto, joten siihen grynderit tarttuvat.

Jos uuteen, liiketoimintaa avaavaan tulevaisuuteen todella panostettaisiin, Hiukkavaarasta tehtäisiin pohjoinen koekenttä esimerkiksi korttelienergialle. Yhteisöllisyyteen nojautuva, kokonaisuuksia huomioiva lähienergiamalli tarkoittaisi, että korttelin sisällä jaettaisiin energiavaroja älykkäästi.

Kun vaikkapa saunakiukaat ohjataan lämpiämään portaittain eri aikaan, vältetään erityisen kalliita investointeja vaativia huipputehoja. Lisäksi säästettäisiin yhteisvoimin siirtomaksuissa energiayhtiölle.

Energiansäästöön on pyrittävä, vaikka ei jaksaisikaan rakentaa uutta taloa.
Energiatehokkuusdirektiivi 2010/31/EU:n myötä asuntokaupan osapuolten onkin jatkossa väkisin paneuduttava energia-asioihin. Suomi otti etujoukoissa kesäkuussa käyttöön lakiin perustuvan pakon esittää energiatodistus myytävästä tai vuokrattavasta asunnosta.

Kyseessä on täysin laskennallinen, todellisen kulutuksen sijaan rakennuksen rakenteita mittaileva energialuokittelu A:sta G:hen.

Energiatodistus ei ota huomioon edes sitä, miten virtaa tuotetaan. Energiatodistus opettaa, että kaikki sähkö on pahaa, tuli se sitten vesivoimasta, tuulesta, aurinkopaneleista, turpeesta, ydinvoimalasta tai kivihiilestä. Syntiä teet, sähkölämmittäjä, ja polttomerkkisi olkoon sähkön korkea kerroin.

Energiatodistusta on kaavailtu kiinteistöverotuksenkin pohjaksi. Kunhan vanhimmat talot tulevat mukaan 2017, häntäpäähän sijoittuvat saavat todistuksesta pahimmillaan yksinkertaistamismallin asuntokannan arvon romahduttamiseksi.

Suomen Omakotiliitto kutsuukin talonomistajia vastarintaan. Energiatodistus kun tarkoittaa asuntokannalle samaa kuin että valtio rankaisisi yhtäkkiä omistajaa vanhasta jääkaapista.

Tavallinen talollinen saa jo välipohjan lisäeristyksellä aikaan huomattavia säästöjä. Kokemus kertoo, että kun lisäksi asennettiin ilmalämpöpumppu, kilowattitunnit puolittuivat sähköllä lämpiävässä asunnossa.

Energiatodistus vain ei arvosta pikku toimia. Saksalaisten vertailujen mukaan rakennuksen todellinen energiankulutus on helposti kolmanneksen alempi kuin teoreettiset tarvelaskelmat väittävät. Syynä on se, että vanhemmissa taloissa joudutaan turvautumaan rakenteita koskevissa laskutoimituksissa pitkälti arveluihin.

Vaikka energiatodistus kirjaa saneeraussuosituksia, se ei arvioi kokonaisuutta.  Ehdottamiensa saneeraustoimien kannattavuudesta ei kallis todistuksenantaja vastaa mitenkään. Jos todistus antaisi kokonaisarvion kuoletusajasta, paperista voisi olla jotakin hyötyä.

Valtion pitää rohkaista, ei rangaista. Energiajärjestelmiä rukataan – korkeintaan – 15 vuoden välein. Kuluttaja kyllä toimii, jos investointi maksaa itsensä järkevässä ajassa takaisin.