Venäjän suurvalta-aseman pönkittäminen on ollut kymmenen vuotta Vladimir Putinin päätehtäviä ja yleisesti hyväksytty päämäärä. Se on onnistunut energiavarojen vuoksi.
"Suurvaltatavoite on hyvin pitkälle ja määrätietoisesti levännyt tämän energiasuurvalta-ajatuksen perustalla", kuvaa professori Tuomas Forsberg.
Yksipuolista energiaan pitäytymistä on viimeistään talouslaman aikana pidetty kuitenkin arveluttavana. Kun energiaa Venäjällä vielä tehdään perinteisillä menetelmillä -- öljystä, maakaasusta, ydinvoimasta -- uudenlaisiin tuotantotapoihin ei ole panostettu eikä uusia innovaatioita haettu.
Forsbergin mielestä Venäjä kuuluu talouslaman seurauksista huolimatta maailman nouseviin talouksiin. Sellaista romahdusta kuin ehkä vuosi sitten pelättiin, Venäjä ei ole kokenut eikä esimerkiksi niin jyrkkää elintason laskua, että se vaikuttaisi politiikkaan.
Tutkija Hiski Haukkala arvioi, että Venäjä on jäänyt jälkeen Kiinan, Intian ja Brasilian talouskasvun vauhdista.
Hänestä maan talouden pohja on liian heikko, jotta se kykenisi "pakenemaan historiallista taakkaa ja ongelmia, jotka juontuvat jo Neuvostoliiton ajoilta" eli kehnoa infrastruktuuria, vanhentuneita teollisuuden aloja ja myös nopeasti vähenevää väestöä.
"Venäjä tulee kamppailemaan omien sisäisten ongelmiensa ja taloutensa kanssa pitkälle tulevaisuuteen, ja sillä on tietysti vaikutuksia sanotaanko Venäjän kehitykseen ja nousuun suurvallaksi, jota se on havitellut", Haukkala sanoo.
Haukkala kuvailee putinilaista politiikkaa näin:
"Se on tämmöistä pehmeää autoritaarisuutta sisäpolitiikassa ja aika pragmaattista kovalinjaista omien etujen valvomista ja niiden edistämistä ulkopolitiikassa sekä valtiokapitalistista ja aika protektionistista talouspolitiikkaa. Siinä ne ovat putinilaisen politiikan pääasialliset rakennusaineet."