Kansainvälisen energiajärjestön IEA:n väitetään käyttävän vanhentuneita laskentamalleja tulevaisuuden energiapolitiikassa ja tietoisesti aliarvioivan uusiutuvia energialähteitä.
Lappeenrannan yliopiston tutkijat toivat viime viikolla (Yle 13.10.) esille näkemyksensä IEA:n raporttien laskuvirheistä.
Syytös on kova OECD:n jäsenmaita tieteellisistä lähtökohdista palvelevaa asiantuntijajärjestöä kohtaan, mutta avaa toivottavasti IEA:n toimintatapaa.
Suomalaistutkijoiden ja muun muassa Saksassa toimivan uusiutuvan energian järjestön Energy Watch Groupin mukaan IEA:n laskelmat johtavat energiapolitiikkaa väärille urille.
Sellaiseen on periaatteessa mahdollisuus, sillä IEA:lla on vaikutusvaltaa. Järjestön vuosittain julkaisemat laskelmat painavat, kun energia-alan toimijat ja valtiolliset tahot tekevät investointipäätöksiä.
Tutkijat ovat oikeassa ihmetellessään, miksi laskelmissa käytettyjä tietoja ei anneta avoimesti muiden käyttöön.
Taloussanomat pyysi vuonna 2013 työ- ja elinkeinoministeriöltä TEM:ltä nähtäville energialinjausten pohjana olevia IEA:n laskelmia. TEM ei aineistoa antanut ja lehti teki menettelystä valituksen. Korkein hallinto-oikeus päätti tiistaina, että tietoja ei tarvitse luovuttaa.
Laskentamallien salailu voi johtaa täysin virheellisten energiamuotojen valintaan, kun tiedeyhteisö tai media eivät pääse keskustelemaan esitetyistä kasvuoletuksista.
Lappeenrannan yliopiston tutkimuksen mukaan IEA on aliarvioinut varsinkin uusiutuvien energialähteiden kehitysmahdollisuuksia.
Aurinko- ja tuulivoimalle ei ole virallisissa taulukoissa laskettu kuin näennäistä kasvua, vaikka viime vuosina tuotanto ja tehokkuus on kasvanut huomattavan nopeasti.
Energiapolitiikassa ratkaisut ovat sidoksissa kasvuoletuksiin. Tutkimuksessa mukana ollut professori Lassi Linnanen on huomauttanut (Yle 20.10.), että mikäli kasvuprosentti oletetaan laskelmissa syystä tai toisesta pieneksi, tulokseksi saadaan kannattamaton sijoitus.
Tästä syystä esimerkiksi tuulivoiman verovaroin kustannettu tukijärjestelmä olisi perkattava perin pohjin.
Kritiikki IEA:ta kohtaan ajoittuu sopivasti Pariisin ilmastokokouksen alle. Kokous kuumentaa keskustelua energiapolitiikasta.
Pariisissa on tarkoitus solmia uusi kansainvälinen ilmastosopimus, jolla vähennetään kasvihuonepäästöjä tuntuvasti jo muutaman vuoden kuluessa. Päästöt on saatava laskuun jo ennen vuotta 2020, jotta tavoitteessa voidaan pysyä.
Kunnianhimoinen tavoite edellyttää, että suurimmat päästäjät tulevat mukaan sopimukseen. Samalla tulevaisuuden energiamuodoilla on ratkaiseva merkitys päästövähennyksissä.
Tutkijat todistavat, että IEA on laskelmineen paljon vartijana muun muassa suhtautumisessa aurinko- ja tuulivoimaan ja muihin uusiin vähäpäästöisiin tapoihin tuottaa energiaa.
Pääkirjoitus