Muutokselle on oma nimensä, jonka kaikki tuntevat: energiakäänne. Saksan viimeiset ydinvoimalat aiotaan irrottaa verkosta 2022. Vuoteen 2050 mennessä uusiutuvan energian osuuden on määrä kivuta jo 80 prosenttiin.
”Emme voi vain palata päiväjärjestykseen.” Näin liittokansleri Angela Merkel sinetöi Saksan irtautumisen ydinvoimasta vuosi sitten. Samalla hän uudisti jo vuonna 2000 tehdyn punavihreän päätöksen luopua ydinvoimaloista.
Saksalaisia ovat arveluttaneet niin voimaloiden käyttöiän pidennykset kuin sekin, ettei korkea-aktiivisen ydinjätteen varaston vedenpitävyydestä tuhansiksi vuosiksi ole saatu vakuuttavia todisteita. Viimeinen pisara oli kuitenkin Fukushiman ydinvoimalakatastrofi 2011. Vain neljä päivää maanjäristyksen ja hyökyaallon jälkeen diplomifyysikko Merkel avasi oven ”tulevaisuuden virralle”.
Vuosi on kovin lyhyt aika muuttaa yhteiskunnan rakenteita. Suuret näytöt, joilla muutosta pönkitettäisiin, puuttuvatkin toistaiseksi. Ellei niihin sitten lueta sitä, että energiateollisuus on alkanut valmistautua uuteen leikkaamalla tuhansia työpaikkoja.
Teollisuus kannattelee käännettä, vaikka osin uhmakkaasti. Saksan suurimman energiakonsernin Eonin pääjohtaja esimerkiksi provosoi vasta kuuluttamalla sosiaaliapua vähätuloisille sähkölaskuja varten.
Koordinaatio puuttuu, kritisoi puolestaan energiajätti RWE:n johto vaatien valtiolta ”masterplania”. Kokonaissuunnitelmaan olisi nivottava niin rahoitus, tekniikka kuin keinot siihenkin, ettei väestön suuri kannatus energiakäänteelle valuisi hukkaan tai jopa katoaisi mahdollisten ongelmien edessä.
Jos Berliini onkin vaikuttanut hieman toimettomalta, niin osavaltiotasolla liputetaan täysillä energiakäänteen nimissä. Saksan ympäristöministeri Norbert Röttgen yrittää voittaa asiantuntemuksellaan vaaleissa punavihreän koalition toukokuun alussa Nordrhein-Westfalenissa, joka on vanhaa kivihiilialuetta. Juuri siellä toimivat niin Eonin kuin RWE:nkin pääkonttorit.
Aurinkokennoista on muodostunut saksalaiskodeissa statussymboli. Onkin erityisen noloa, että joukko saksalaisia aurinkoenergiaa hyödyntäviä yrityksiä on vasta mennyt peräkanaa konkurssiin.
Kiinalaiset tulevat lujaa. He syytävät markkinoille yhä edullisempia aurinkokennoja. Jos yhtään lohduttaa, niin tuotteet on sentään valmistettu saksalaisilla koneilla.
Kuluttajat hyötyvät edullisista kennoista. Lisäksi syöttötariffeja korjataan nyt alaspäin. Alan odotetaan vielä tervehtyvän, kun sähköntuottajat jäävät ilman tukiaisvoittoja.
Vauhdikkaimmin vihreää energiaa edistetään kuitenkin tuulivoimalla. Esimerkiksi Pohjanmerelle nousee pian ydinvoimalan verran megawatteja. Kehitystä vauhdittaa se, että kaukana avomerellä tuulimyllylle on luvassa lähes tuplasti korkeampi syöttötariffi kuin maalla. Amerikkalaisetkin ovat tarttuneet syöttiin.
Onpa uusia rakenteitakin jo syntymässä. Energiakäänne tuo energiamarkkinoille yllättäviä tahoja. Esimerkiksi Volkswagen muokkaa autonmoottoreista ”kotivoimaloita”, jotka tuottavat sekä lämpöä että sähköä. Ensi tavoitteena on luoda minivoimaloin paria ydinlaitosta vastaava kapasiteetti. Jopa Telekom on ilmoittautunut energia-apajille.
Suurin haaste piilee nyt sähköverkoissa. Kun sähköntuotantoa hajautetaan pienempiin yksiköihin niin maalla kuin merelläkin, voi pullonkaulaksi muodostua linjojen puute. Rakentaminen nielee miljardeja.
Toisaalta: jos ei vauras insinöörien Saksa selviä energiakäänteestä niin mikä maa sitten? Saksastahan koko ekologinen liikehdintä ja liiketoimi alkoivat.
Vihreiden Petra Kelly sen sanoi aikoinaan: Vain kuolleet kalat uivat myötävirtaan.