Viime viikkoina on julkisuudessa mesuttu paljon energia- ja liikenneratkaisuista.
Ääntä on pidetty erityisesti etelässä pääkaupunkiseudulla. Meidän pohjoissuomalaisten on syytä seurata keskustelua tarkasti.
Pieni nukahtaminen saattaa aiheuttaa sen, että pääsemme maksamaan pääkaupunkilaisten puolesta valtiolle rutkasti ylimääräisiä veroja. Valtion rahan tarve on pohjaton, mutta jos lasku kohdistuu alueellisesti Pohjois-Suomeen, se puree paljon kipeämmin yksilöä kohti kuin jos lasku osuu Etelä-Suomeen.
Meitä laskun maksajia on täällä pohjoisessa yksinkertaisesti huomattavasti vähemmän kuin etelässä.
Onneksi meillä on kansanedustajat. Ainakin osa heistä pyrkii ensi keväänä eduskuntavaaleissa uudistamaan valtakirjansa. Neuvon siis seuraamaan alueellisesti heitä, jotka aikovat olla mukana jatkossakin.
Erityisen kova älinä syntyi hallituksen aikeesta kiristää maakaasun verotusta. Maakaasua käytetään kaukolämmön tuotantoon ainakin Helsingin seudulla. Sinänsä on kumma, että veroa perustellaan jotenkin ilmastosyin. Ainakin ennen maakaasu oli puhtaan energian kirjoissa.
Se on mieletöntä, että maakaasun verotus ajaisi pääkaupunkiseudun käyttämään entistä enemmän kivihiiltä. Täälläkin ymmärretään, että jossakin on mennyt arviointi pahasti pieleen. Onneksi hallitus teki muutoksia energiaverosuunnitelmiinsa.
Oulussa käytetään kaukolämmön tuottamiseen Pohjois-Pohjanmaan omaa tuotetta turvetta. Oulu on kiinni turpeessa. Kotimainen turve on saanut oman erikoiskohtelunsa. Niinpä seudun kansanedustajien on valvottava, ettei mitään yllätyskeikahdusta enää pääse tapahtumaan, kun julkkiskansanedustajat ja etelän media möykyttävät energiaverotusta ja risupakettia kuluvan syksyn talousarviokeskustelussa.
Olisi kiva yllätys, jos joku täkäläinenkin pääsisi ääneen valtakunnan uutisissa. Täällä pohjoisessa ei ole kotimaiselle energialle muuta vaihtoehtoa kuin kivihiili. Jos jollakin pitää lämmittää ja sotkea ympäristöä, niin tehtäköön se mieluummin omilla aineilla kuin Puolasta tuodulla.
Maakaasuputkea ei ole Barentsista näkynyt eikä kuulunut, vaikka sitä on vedetty tännekin vähintäänkin 1970-luvulta, kun Toppilan voimaloita pystytettiin. Tuulimyllyistä ei ole lämmittämään kokonaisia kaupunkeja 30 asteen pakkasella, kun ilma seisoo korkeapaineessa paikallaan ja savut nousevat piipuista suoraan ylös.
Liikenneratkaisujen kummallisuuksiin kuuluu vihreiden ajatus ryhtyä verottamaan maantiekuljetuksia, jotta kuljetuksia siirrettäisiin rautateille. Esityksen tekijät ovat tuskin käyttäneet raitiotievaunua tai Linnanmäen possujunaa kummempaa menopeliä. Ajatus kuulosti typerältä, kun se tuli julki televisiosta.
Etelän vihreät poliitikot eivät tiedä eivätkä älyä pohjoisen rataoloista mitään. Hehän vasta ovat märkäkorvia. Toivoisi pohjoisen vihreän väen opastavan kehäkolmosen sisälle linnoittautuneita luonnonsuojelijoita oikeille kiskoille.
Miten nostaa radalle kuljetuksia, kun rata on tukossa? Junat kulkevat kahteen suuntaan yhtä rataa pitkin. Niinpä ei pohjoisesta voi panna tavarajunaa solkenaan kohti etelään, sillä pitäähän niitä junia saada välissä kulkemaan tänne pohjoiseen. Päärata on niin heikossa kunnossa, että junat jyskyttävät kävelyvauhtia jarrupohjassa. Vihreiden idealismi ei ole tästä päivästä. Ratapenkat heiluvat junan painon alla kuin vihreiden ajatus.
Määrättömän mittaisiakaan junat eivät voi olla. Junien on pakko kohdata toisensa matkan varrella. Kohtaamisraiteet eivät ole kilometrien mittaiset. Jos olisivat, niin meillä olisi se kaksoisraide. "Etelän vihreät poliitikot eivät tiedä eivätkä älyä pohjoisen rataoloista mitään."