Radiossa soivan laulun mies on "tupakoinut paljon, järjettömän paljon, elänyt kuin Hemingway". Laulu on Zen Café -yhtyeen uusi kappale Rakastele mua.
"Kyseessä on mielikuva naisia hyväksikäyttävästä täysin omapäisestä, hallitsemattomasta alkoholistista, jonka persoonassa pahapäisyys tai arvaamattomuus on luonut sellaisen macho-myytin yhdistettynä miehisiin asioihin kuten metsästäminen", kuvailee laulun sanat kirjoittanut Samuli Putro.
Amerikkalaisen toimittaja-kirjailija Ernest Hemingwayn (1899-1961) teoksissa - ja elämässä - metsästys, sota ja härkätaistelut olivat keskeisiä, ja hänen kirjallista tuotantoaan määrittää lähes pakkomielteenomainen kiinnostus väkivaltaan.
Hemingway eli molemmat maailmansodat, matkusti paljon, meni neljästi naimisiin ja kuoli oman käden kautta kärsittyään masennuksesta ja alkoholismista.
Muuttuneet
miehen mallit
Laulussa kyse on raavaan miehen arkkityypistä, jota Hemingway edustaa. Mutta onhan niitä ollut muitakin huonotapaisia kirjailijoita, kuten Charles Bukowski tai Pentti Saarikoski.
"Bukowskin ja Saarikosken hahmoihin liittyy ripaus reppanaa, mitä en Hemingwayssa havaitse tippaakaan. Laulun kaveri on elänyt ennen niin kuin Hemingway, ollut vahva ja piittaamaton - alfauros. Sitten se on kääntänyt kelkkansa ja joutuu nyt pyytämään, että toinen pelastaisi sen, kursisi sen kasaan", raahelaislähtöinen Samuli Putro analysoi.
Miehisyyden mallit ovat muuttuneet moneen kertaan. Putron mielestä nykyajan miehelle on sallittua olla herkkä ja haavoittuvainen ihan eri tavalla kuin vielä 60-luvulla. Laulun mieskin on rikki ja alistuvainen.
Myös mielikuvat kirjailijan ja muusikon elämäntyylistä ovat siistiytyneet viimeksi kuluneiden vuosikymmenten aikana.
"60- ja 70-lukujen taitteessa renttuilu ja päihteidenkäyttö yhdistettynä liian kovaan työn tekemiseen oli samankaltaista kirjailijoille ja muusikoille. Nykyään ihmiset korostavat työn määrää eivätkä niinkään sekoilun määrää."
Eläimellistä kirjoittamista
Vaikka Zen Cafén nimi tuleekin Robert M. Pirsigin romaanista Zen ja moottoripyörän kunnossapito, ei Putrolla varsinaisesti ole kirjallisia vaikuttajia.
"Olen aina ollut kova musiikkidiggari, ja nimenomaan kotimaisen kirjallisesti latautuneen musiikin. Pitäisi kysyä Kauko Röyhkän kirjallisia vaikutteita ja miettiä sitten, mitä sieltä on tullut itselle."
Uuden levyn kirjoittamisen aikana Putro tutki Raamattua.
"Siellä puhutaan paljon rakkaudesta ja erotiikasta. Siitä tuli olo, että näistä asioista on aina kirjoitettu - kirjoitettu kauniisti, ja se on sallittua ja mahdollista. Banaalius ei ole ainoa tapa, jolla lähestyä rakkautta tai erotiikkaa popmusiikissa."
"Ihmiset haluavat ajatella, että rockteksti on tyhmää. Jos se ei ole, niin ajatellaan, että mitä tuo oikein yrittää, eikö se tajua, että riittäisi, jos laulaisi ´beibi beibi mä rakastan sua´. Samalla tavalla renttukirjailijan kuva on 2000-luvulla hieman epäilyttävä", Putro jatkaa.
Hänen mielestä vakavalla kirjallisuudella on aina ollut ja kuuluu ollakin korkeakulttuurinen leima, jossa korostuu älyllisyys ja akateemisuus. "Rockkirjoittamiseen liittyy eläimellisempi, fyysisempi leima."
Monet muusikot kuten Kauko Röyhkä, YUP:n Jarkko Martikainen ja CMX:n A.W. Yrjänä ovat julkaisseet kirjallisia teoksia. Putrolta ei kuitenkaan ole, ainakaan toistaiseksi, tulossa lyriikan lisäksi muuta tekstiä.
"Se on hirveän kiinnostava asia, mutta sen pitäisi kutsua muutenkin kuin kustannustoimittajan puolesta. Sen pitäisi kutsua asiana itsenään niin voimakkaasti, että siihen haluaisi tarttua samalla tavalla kuin aikoinaan tartuin sähkökitaraan."
Zen Cafén uusi levy Stop
julkaistaan 13.9.