Enemmän pal­kin­to­ja ra­has­toi­hin

Suomalaisen urheilijan ansaitsemalla eurolla ja eurolla on eronsa siitä riippuen, mistä sen tienaa. Kotimaassa ansaitut palkkiot urheilija voi rahastoida - ulkomaan kisoista käteen lyödyt shekit puolestaan ovat suoraa veronalaista tuloa.

Hannu Manninen pääsi ainoana suomalaisena pussaamaan tänä keväänä maailmancupin voittajan kristallipalloa ja tienasi 110 000 euroa palkintorahoja. Yli sadantuhannen euron rajan ylsivät myös Kalle Palander ja Janne Ahonen.
Hannu Manninen pääsi ainoana suomalaisena pussaamaan tänä keväänä maailmancupin voittajan kristallipalloa ja tienasi 110 000 euroa palkintorahoja. Yli sadantuhannen euron rajan ylsivät myös Kalle Palander ja Janne Ahonen.
Kuva: Issei kato/reuters

Suomalaisen urheilijan ansaitsemalla eurolla ja eurolla on eronsa siitä riippuen, mistä sen tienaa. Kotimaassa ansaitut palkkiot urheilija voi rahastoida - ulkomaan kisoista käteen lyödyt shekit puolestaan ovat suoraa veronalaista tuloa.

Lähitulevaisuudessa voi olla toisin. Euroopan unioni vaatii EU:n ja Euroopan talousalueen (ETA) sisällä tienatuille urheilijapalkkioille yhteneväistä kohtelua.

"Pitää paikkansa. Muutoksia on tulossa, siitä voi olla suhteellisen varma", erityisasiantuntija Rainer Anttila Suomen Liikunta ja Urheilu ry:stä sanoo.

Käytännössä muutos merkitsee muun muassa sitä, että ETA:n alueella järjestettävissä maailmancupeissa jaettavat palkintorahat ovat jatkossa rahastointikelpoista tuloa.

"Urheiluväen toiveissa on, ettei uudistus pysähtyisi vain EU:n sisälle, vaan laajenisi koskemaan koko maailmaa."

Tällä hetkellä urheilijoiden ulkomailta ansaitsemista palkkioista liipaistaan päältä kisamaasta riippuen 15-25 prosentin suuruinen lähdevero. Käteen jäävä summa selviää vasta lopullisen tuloverotuksen jälkeen.



Lisää pesämunaa


Suomalaisilla huippu-urheilijoilla on käytössään kaksi erilaista rahastotyyppiä: valmennusrahasto ja urheilijarahasto.

Valmennusrahastosta voidaan maksaa verotta urheilusta aiheutuvia kuluja. Urheilija voi myös siirtää varoja urheilijarahastoon, joka on tarkoitettu uran loppumisen jälkeisen ajan turvaksi. Vuosittaisen siirron yläraja on joko 50 000 euroa tai 30 prosenttia vuoden urheilutuloista.

Valmennusrahastoon voi seuraavan vuoden pesämunaksi jättää enintään 20 000 euroa. Rahastoon ylijäävä osa on verotettavaa tuloa.

"Pesämunan ylärajaa halutaan korkeammalle. SLU:n esitys on 50 000 euroa", Rainer Anttila sanoo.

Anttila perustelee korotusta käytännön tarpeilla. Urheilijoiden vuodet kun eivät ole veljiä keskenään.

"Esimerkiksi loukkaantumisen vuoksi tulot voivat jonakin vuonna olla edellisiä vuosia pienemmät. Rajaa nostamalla urheilija voisi kustantaa hyvänä vuonna rahastoon kertyneillä varoillaan parikin kautta."

Uudistukset vaativat muutosta verolakiin. Asia on tällä hetkellä valmisteilla valtionvarainministeriössä.

"Uskon, että uusi laki tulee voimaan ensi vuoden alusta", Anttila sanoo.



Helpotusta byrokratiaan


Anttila huomauttaa, että urheilijoiden rahastot ja niiden käyttäminen perustuvat voimassa oleviin lakeihin. Veroja niillä ei kierretä, eivätkä urheilijat ole tavallista palkansaajaa paremmassa asemassa.

"Paitsi, että valmennusrahasto helpottaa byrokratiaa", Anttila sanoo.

Urheilijarahaston tarkoitus on loiventaa urheilijan laskeutumista urheilu-uransa jälkeiseen elämään. Rahaston varoja voi nostaa 5-10 vuotta uran päättymisen jälkeen. Urheilijarahastosta nostetut varat ovat veronalaista tuloa.

"Tuohonkin yritetään saada lisää joustoa. Monesti viisi vuotta lyhyempi aika olisi tarkoituksenmukaisin vaihtoehto", Anttila sanoo.

Ilmoita asiavirheestä