Suomen tuleva, loppupeleissä jopa 20–30 miljardin euron arvoinen hävittäjähanke nytkähti tällä viikolla askeleen eteenpäin: puolustusministeriö sai vastaukset tietopyyntöihin, jotka se oli tehnyt viidelle valmistajalle.
Hornetien seuraajaksi haettavia monitoimihävittäjiä koskeva kauppa on niin valtaisa, että se tekee Suomesta erittäin halutun asiakkaan, aivan samaan tapaan kuin 1990-luvulla.
Jättihankinnassa on kysymys paljon muustakin kuin vain miljardeista ja aseteknisistä hienouksista. Kun konevalinta tehdään suunnitelmien mukaan vuonna 2021, samalla tehdään ratkaisu, joka vaikuttaa painavasti ja pitkäksi aikaa Suomen turvallisuuspolitiikkaan.
Perusvalinta tehtiin jo 1990-luvulla. Valitsemalla Hornetit Suomi lukitsi tärkeimpien puolustushankintojensa ilmansuunnaksi lännen. Siihen asti aseita ostettiin eri ilmansuunnista, myös idästä. Se oli osa puolueettomuuspolitiikkaa. Sittemmin ei ole juuri ostettu sellaista, mikä ei olisi Nato-yhteensopivaa.
Virallisesti Suomi on tietysti ostamassa kriteerit täyttävää parasta konetta. Vaikka näin virallisesti onkin, konetyypin valinnan lisäksi ratkaisuun liittyy, ja liitetään, ulko- ja turvallisuuspoliittisia elementtejä. Päätöstä ei tehdä turvallisuuspoliittisessa tyhjiössä.
Vaikka länsi on tämänkin hankinnan ilmansuunta, ilmeisesti aivan oikeasti avoinna on se, mihin maahan tai maaryhmään valinta osuu. Kun kaupan voittajalle kumarretaan, samalla tullaan pyllistäneeksi sen menettäville.
Suomen konevalinnasta käytiin kovaa poliittista peliä jo 1990-luvulla.
Ranska vihjaili, että se voi vaikeuttaa Suomen EU-jäsenyyttä, jos ei valittaisi Miragea. Ruotsalainen teollisuuspohatta Peter Wallenberg uhkasi vetää sijoituksensa Suomesta, jos ei valittaisi Jas Gripeniä. Myös Yhdysvallat painosti.
Kotoinenkin vääntö oli kovaa. Kaksi keskustan ministeriä äänesti 150 miljoonan markan hävittäjärahoja vastaan, kertomansa mukaan vahingossa. Oppositiossa olleesta SDP:stä tuleva pääministeri Paavo Lipponen äänesti tyhjää sekä tuleva presidentti Tarja Halonen ja tuleva ulkoministeri Erkki Tuomioja vastaan. Eduskunta hyväksyi hävittäjärahat äänin 99–68.
Tulevaan valintapäätökseen voi vaikuttaa jopa se, millainen Suomen lähialueiden turvallisuustilanne on päätöshetkellä ja millaisen sen arvioidaan olevan päätöksestä eteenpäin.
Jos Suomi valitsisi ruotsalaisen Gripenin, se olisi maiden puolustusyhteistyön syvenemisen konkreettinen symboli. Jos yhteistyö etenee Suomea tyydyttävällä tavalla hankintapäätöstä edeltävänä aikana, se voi parantaa Gripenin osakkeita. Tähän asti Ruotsi on rajannut puolustusliiton yhteistyön ulkopuolelle.
Entäpä neljän eurooppalaisen Nato-maan valmistama Eurofighter? Se olisi turvallisuuspoliittisesti luonteva valinta, jos Nato alkaa eurooppalaistua ja jos sen eurooppalaiset jäsenet alkavat ottaa lisää vastuuta Euroopan puolustuksesta. Tätähän Yhdysvaltain tuleva presidentti Donald Trump on penännyt.
Valinnan osuminen jompaankumpaan amerikkalaiseen vaihtoehtoon, kalliilla häivetekniikalla varustettuun F-35:een tai Super Hornetiin, olisi luontevaa jatkoa 1990-luvun Hornet-hankinnalle. Se vain vahvistaisi Suomen ja Yhdysvaltain turvallisuuspoliittista yhteistyöakselia.
Pitkän valmisteluvaiheen aikana voi tapahtua paljon sekä teknisesti että turvallisuuspoliittisesti. Puolustusministeriön selvityksestä voi päätellä esimerkiksi, ettei häivetekniikka, eli käytännössä F-35, olisi ainakaan nyt hintansa väärtti.
Turvallisuuspoliittinen tilanne heijastuu väistämättä hävittäjähankintaan. Jos tilanne kiristyy nykyisestään tai pysyy samalla tasolla, hankintaa on hankalampi vastustaa kotimaassa kuin 1990-luvulla.
Suurimmat kiistat liittynevät koneiden määrään ja kaupan rahoitukseen. Puolustushallinto katsoo, että hankintaan ei pitäisi käyttää puolustusbudjetin euroja. SDP:n ryhmän enemmistö vastusti Hornet-hankintaa vuonna 1992, mutta mitä puolue tekee vuonna 2021, jolloin se voi olla hallituksessa?
Kaupan arvioitu hinta on nyt 7–10 miljardia. Päälle tulevat kaksin- tai kolminkertaiset elinkaarikustannukset. Jos ja kun kauppa maksetaan puolustusbudjetin ulkopuolelta, ainakaan näillä talousnäkymillä ei ole muuta keinoa kuin ottaa lisää velkaa.
Kolumni