Miltä tuntuisi, jos talvisodasta, Oulujoen valjastamisesta tai Kuusrockista ei olisi otettu kuin pari hullua valokuvaa?
Suomeen on repeämässä muistin mentävä aukko, sillä arkinen aherrus ei ole jäämässä jälkipolvia varten. Esimerkiksi kuntien ja kaupunkien keskustoja, lähiöitä tai työpaikkoja ei ole juurikaan ymmärretty valokuvata.
Viime vuosisadan alussa otetut kuvat kertovat selkeästi ajastaan, mutta nykyaikaa ei ole mahdollista katsella samalla tavalla sadan vuoden päästä. Kunnat keskittyvät Suomessa julkisuuskuvansa parantamiseen erilaisilla markkinointi- ja imagokampanjoilla, mutta samalla ne unohtavat tallentaa nykyhetkeä.
Oululaisen valokuvaajan Tauno Kohosen mukaan dokumentteja on tallella vain harvoissa tapauksissa.
"Suuri muutoksen aikakausi on jäämässä unohduksiin. Millainen oli pienen kunnan kuntakeskus 1970, 1980 tai 1990-luvulla? Kuntien elämän kuvallinen tallennus on jäänyt yhä vähäisemmäksi. Ei sitä tee kukaan", muutamille Pohjois-Suomen kunnille kuvakirjoja tehnyt Kohonen sanoo.
Imagokuvitus
ei korvaa
Talouspaineissa elävät kunnat kalastelevat tontinostajia ja uusia yrittäjiä sekä haluavat pitää entiset asukkaansa. Yhä useampi kunta mainostaa televisiossa.
Kohonen korostaa, että perinteistä, todellisuutta heijastavaa kuvallista ja sanallista dokumentointia ei voi korvata markkinoinnilla.
"Oikeastaan markkinointiviestinnällä on hämärretty kuvaa siitä todellisuudesta, missä ihmiset elävät. Niillä on luotu pinnallista kuntaimagokulttuuria", Kohonen huomauttaa.
Elämäntavan monipuolisella ja jatkuvalla taltioimisella rakennetaan myös imagoa. Kajaanilaisuus tai tyrnäväläisyys on sidoksissa siihen, miten ihmiset elävät, mitä he tekevät työkseen ja mitä harrastavat. Ihmisten identiteetti on kytketty asuinpaikkaan.
"Kunnilla on oma identiteetti ja imago. Tämä identiteetti on vahva side, jolla on merkitystä kunnassa viihtymiselle ja sille mielialalle miten hommia hoidetaan", Kohonen lisää.
Tavallista
elämää
Kohonen patistaa kuntia säilömään nykyisyyttään säännöllisin väliajoin, ei vain juhlavuosina.
Sanoma- ja pitäjälehdet julkaisevat kuvia ja selostuksia suuremmista tapahtumista, mutta kamera pitäisi suunnata myös pieniin sattumuksiin.
"Tärkeätä on tavallisten ihmisten elämän tallentaminen siinä arjessa, mitä se on juuri nyt", painottaa Kohonen.
Hän kysyy, ovatko esimerkiksi lukuisat uudet ammatit ja työtavat jääneet katseltavaksi jälkipolville kamerakännyköiden muistikorteilla. It-ala mullisti hetkeksi koko suomalaisen elämänmuodon - vaan missä kuvat.
"Löytyykö aineistoa, joka kertoo tästä aikakaudesta?"