Viron pääministeri Andrus Ansip on joutunut kestämään opposition ivailua: hänen kabinettiaan kutsutaan "patsashallitukseksi". Hallituksen tärkeimmät toimet ovat nimittäin keskittyneet sananmukaisesti patsaiden ympärille.
Ensimmäinen patsaspäätös oli venäläisille rakkaan pronssimiehen siirtäminen Tallinnan keskustasta sotaväen hautausmaalle. Toinen patsasongelma on Res Publican liiton ja hallituskumppanin Isänmaan vaatimus, että keskelle Tallinnaa on lopultakin pystytettävä vapaussodan muistopatsas. Virossa patsas ei ole vain patsas, vaan joka patsaaseen liittyy osa maan monimutkaista historiaa ja siitä käytävää henkien taistoa.
Tallinnan keskeiselle aukiolle Vabaduse väljakulle on rakenteilla yli 20 metriä korkea risti, jonka tarkoitus on symbolisoida vuonna 1918 saavutettua voittoa vapaussodassa ja sitä seurannutta Viron itsenäistymistä. Sekaannuksien välttämiseksi patsaan nimi on Vapaussodan voitonpatsas erotukseksi muista patsaista, joiden nimi on johdettu "vapaudesta". Erityinen ongelma isänmaallisille voimille on Vapaudenkello, joka sijaitsee samaisella Vapauden aukiolla.
Vapaudenkellon pystytti Tallinnan kaupunginhallitus esimiehensä Edgar Savisaaren johdolla. Kello mittaa tunteja, minuutteja ja sekunteja Viron palautetusta itsenäisyydestä, joka tapahtui vuonna 1991. Tosi-isänmaallisille Savisaaren kello on kauhistus.
Eriävät tulkinnat
Viron historiasta
Edgar Savisaar oli "laulavan vallankumouksen" kärkihahmo ja uudesti itsenäistyneen Viron ensimmäinen pääministeri. Savisaar on koko ajan tehnyt eron entisen Viron ja uuden Viron välille. Savisaar katsoo olevansa Viron tasavallan isähahmo. Aikaa ennen neuvostomiehitystä ei hänen mukaansa pidä ottaa lukuun.
Savisaar on ollut näkemyksissään erityisen sitkeä. Hän ei ole esimerkiksi osallistunut yhteenkään vastaanottoon, jotka Viron presidentit ovat järjestäneet itsenäisyyspäivän kunnioittamiseksi. Savisaaren mielestä esimerkiksi 90. itsenäisyyspäivä on huijausta, koska kyseessä on 16. uudelleen itsenäistymisen päivä.
Riitely Viron syntymäpäivästä olisi lähinnä huono vitsi, ellei siihen liittyisi ulkopoliittista ongelmaa. Venäjä nimittäin on samaa mieltä Savisaaren kanssa. Se lähtee siitä, että Viro on Neuvostoliiton hajoamisen yhteydessä syntynyt uusi valtio. Niin ollen Venäjä ei ole millään tavoin vastuussa esimerkiksi Viron suurista ympäristövahingoista. Itsehän virolaiset halusivat liittyä Neuvostoliittoon ja sotkivat sitten oman pesänsä.
Savisaar, joka on nykyisin Tallinnan kaupunginjohtaja, on tehnyt kaikkensa jarruttaakseen Vapaussodan voitonpatsaan rakentamista. Aluksi kaupunki ei antanut patsaalle rakennuslupaa, mutta pikkuhiljaa lupia on ollut pakko antaa. Niitä on annettu itse asiassa kolme: aluksi lupa kaivaa monttu patsaan perustuksia varten, sitten lupa patsaan pystyttämiseksi ja viimeksi lupa, joka koskee sadevesikaivojen sijaintia, roskalaatikkojen sijoittelua ja valaistusta. Jokaisen luvan harkinta on kestänyt vähintään kuukauden. Alkuperäinen ajatus patsaan valmistumisesta Viron 90. itsenäisyyspäiväksi tänä vuonna meni mynkään.
Kallis patsas
ja talouskriisi
Patsas maksaa alustavien arvioiden mukaan 190 miljoonaa kruunua. Virossa vallitsevan normaalin käytännön mukaan hinta nousee tietenkin yli 200 miljoonan kruunun. Talouskriisissä painiskelevan valtion kannalta kyseessä on "suuri pikkuraha", sillä patsas ei tuota mitään. Saksan rautaristiä muistuttavaa monumenttia ei edes turisti katso kahta kertaa.
Patsaasta järjestettiin aikoinaan kilpailu, jonka voittivat nuoret virolaiset arkkitehdit. Suunnitelma oli suhteellisen yksinkertainen: korkean tolpan päässä seisoo suuri risti, jonka mallina on vapaussotaan osallistuneille jaettu muistomitali.
Alun perin patsas piti rakentaa virolaisesta dolomiitista. Sittemmin joku asiantuntija keksi, että dolomiitti rapautuu sadassa vuodessa. Syntyi idea, jonka mukaan patsaan runko valetaan betonista ja peitetään lasilla. Tehtiin sopimus suuren tshekkiläisen lasitehtaan kanssa, ja se lupasi kattaa patsaan böömiläisellä kristallilla.
Pitkään riideltiin pulteista, joilla lasi kiinnitetään betoniin. Lopuksi lasitehdas keksi, että pultit voidaan naamioida paikan päällä lasisulamilla. Hinta nousi tosin jälleen kymmenen miljoonaa.
Viron valtiontalous ei ole kiitettävällä tolalla. Ensi vuodeksi on tosin tehty tasapainoinen budjetti, mutta lähes kaikki poliitikot ovat yhtä mieltä, ettei valtion kassaan kerry tuloja niin paljon kuin on odotettu. Pessimistit ovat sitä mieltä, että budjetin alijäämä voi olla jopa 10 miljardia kruunua.
Säästöjä etsitään kaikkialta, mutta vapaudenpatsaaseen ei voi koskea. Se merkitsisi hallituksen hajoamista, sillä entisen pääministeri Mart Laarin johtama Isänmaan ja Res Publican liitto on päättänyt saada patsaansa, maksoi mitä maksoi.
Puolustusministeri
johtaa hanketta
Isänmaalaiset voimat ovat asettaneet patsashankkeen nokkamieheksi tärkeimmän ministerinsä eli puolustusministeri Jaak Aaviksoon. Voisi kysyä, miten patsas liittyy puolustusministeriön toimialaan, mutta toisaalta Aaviksoo oli käytännön toteuttajana myös venäläisten pronssimiehen hinaamisessa toiseen paikkaan.
Puolustusministeriössä on toki ollut kaikenlaisia ongelmia, mutta ne ovat jääneet tärkeiden patsasasioiden varjoon. Esimerkiksi mies nimeltä Hermann Simm kärähti vakoilusta. Hänen tehtävänään oli valvoa ministeriön tärkeimpiä papereita ja Naton salaisia koodeja. Oman tunnustuksensa mukaan venäläiset maksoivat hänelle tuhat euroa kuussa siitä hyvästä, että saivat kaiken haluamansa.
Viron nykyinen "patsashallitus" koostuu kahdesta oikeistopuolueesta ja sosialidemokraateista. Oikeistopuolueilla on kuitenkin merkittävä ero. Pääministeri Ansipin Reformipuolue on kiinnostunut ennenkaikkea rahasta: Verojen vähentämisestä ja muusta vastaavasta. Isänmaan ja Res Publican liitto puolestaan viis veisaa taloudesta. Se on innostunut ideologisesta oikeistolaisuudesta; isänmaalliset laulut, sotaharjoitukset ja patsaat ovat sen erikoisalaa. Nyt kun talouskriisi ravistelee Viroa toden teolla, eivät monet politiikan tarkkailijat usko, että "patsashallitus" pötkii kovinkaan pitkälle.