Suomen itsenäisyyttä juhlitaan vuodesta toiseen samantapaisin menoin: on tasavallan eliitin juhla presidentinlinnassa, puolustusvoimien paraati, Tuntematon sotilas -elokuva televisiossa ja köyhien linnanjuhlat Helsingin Hakaniemen torilla.
Julkista juhlintaa yhdistää vakavahenkisyys ja arvokkuus, vaikka eri ikäluokilla on omasta kokemuksesta johtuva, toisistaan poikkeava tunneside itsenäisyyteen.
Iäkkäimmille suomalaisille itsenäisyyteen liittyy sotien kipeät muistot, joita virallinen juhlinta korostaa. Keski-ikäisten suhde perustuu lottovoiton kaltaiseen tunteeseen syntyä tähän maahan. Nuorimmille Suomi tarjoaa avoimet ovet ponnistaa maailmalle.
Eri ikäluokat yhdistää yhteinen historia. Vaikka menneisyyttä tulkitaan monella tavalla, itse kunkin näkemyksen mukaisesti, tapahtumat liittävät suomalaiset samoihin kokemuksiin.
Näinä päivinä on muisteltu sitä, kuinka toistatuhatta nuorta ylioppilasta lähti sata vuotta sitten Saksaan saamaan jääkärioppia ajatuksenaan Suomen irrottaminen Venäjästä vaikka väkisin. Vuonna 1918 heillä oli ratkaiseva rooli Suomen sisällissodassa, jonka kipeät tapahtumat puolestaan jakoivat kansan pitkäksi aikaa.
Tällä viikolla Suomen eduskunta kokoontui Kauhajoelle palauttaakseen mieliin 75 vuotta sitten alkaneen talvisodan. Tuolloinhan eduskunta pakeni venäläisten sotatoimia Helsingistä Pohjanmaalle.
Sisällissodalla ja talvisodalla on tärkeä yhteinen nimittäjä. Talvisota yhdisti suurimman osan sisällissodan hajottamasta kansasta. Sisällissodassa tappion kärsinyt työväenliike hyväksyttiin tuolloin osaksi yhteiskuntaa. Tällä oli suuri merkitys demokratian ja talouden kehitykseen sotien jälkeen.
Jos historiasta haluaa jotain oppia, talvisota tarjoaa siihen mallia. Kun maalla on vaikeaa, voimat pitäisi kyetä kokoamaan ja unohtaa omat edut yhteisen hyvän saavuttamiseksi.
Maata ei tarvitse uhata vieras valtio ja sota, kun hynttyyt saattaisi olla viisainta panna yhteen. Tämän ajan, jolloin Suomi on ollut talouden taantumassa vuosia ja jolloin osa kansalaisista on syrjäytymässä työelämästä ehkä lopullisesti, pitäisi olla riittävä syy etsiä yhdessä keinoja vaikeuksien voittamiseksi.
Mutta ei. Jostain syystä hälytyskellot eivät soi. Poliittisten puolueiden aika kuluu toisarvoisten asioiden kanssa näpertelemisessä ja varsinkin toinen toistaan kampitellessa.
Liekö niin, että historian ainut opetus on siinä, ettei siitä opita mitään? Toivottavasti ei kuitenkaan näin.
Vaikka itsenäisyyden käsitteeseen liitetään erilaisia asioita, sanana sen merkitys ei ole muuttunut ajan saatossa. Kysymys on oikeudesta päättää itse omista asioista.
Jotkut kokevat Suomen EU-jäsenyyden merkinneen loppua valtiolliselle itsenäisyydelle. Osa päätösvaltaa siirtyi EU:lle, mutta itsenäisyyttä siinä kaupassa ei myyty. Länsimaisen demokratian perusolemukseen kuuluu, että sinä päivänä, kun Suomi haluaa jotain muuta, se voi sen toteuttaa.
Pääkirjoitus