Tänä vuonna 150-vuotisjuhliaan viettävä Kiimingin kunta on kokenut voimakkaan muutoksen viimeisen 20 vuoden aikana. Kunnassa ikänsä asunut Eero Puirava kuvaa muutosta hämmentäväksi.
"Jos mennään ajassa reilusti taaksepäin, minun syntymäni aikoihin, niin silloin Kiimingissä oli vain toista tuhatta asukasta, nyt meitä on jo yli 12 000. Kasvua ei voi muuta kuin ihmetellä", 79-vuotias Puirava huokaa.
Voimakas kasvu näkyy Puiravan mukaan siinä, että ennen niin maaseutuhenkinen Kiiminki on urbanisoitunut. Sen taas huomaa esimerkiksi siitä, että ihmisiä ei tunneta, vaikka asuttaisiin naapureina.
"Ennen pistäydyttiin toisten luona tämän tästä. Nykyään sellainen ei tulisi enää kuuloonkaan. Sehän on juuri sellaista kaupunkimaista elämäntapaa", Eero Puirava miettii.
Kiimingin kunnanhallituksen puheenjohtaja Marjo Korhonen sanoo niin luottamushenkilöiden kuin myös Kiimingin kunnan palvelujen tuottajien toimivan kovan paineen alla kasvukunnan haasteiden keskellä.
"Kiiminki on onnistunut tehtävässään keskivertohyvin, jos vertaa samankokoisiin muihin kuntiin. Näen Kiimingin tulevaisuuden hyvänä Oulun seudun kaupunkimaisena kuntana", Korhonen vakuuttelee. Väestönkasvulle Kiiminki on asettanut kolmen prosentin vuosittaisen kasvutavoitteen ja sen uskotaan myös toteutuvan.
Ihmiset tekevät viihtyisäksi
Kiimingillä on kaksi kuntakeskusta: toinen Jäälissä ja toinen kirkonkylällä. Molemmat ovat voimakkaan kehittämisen kohteena, ja syystäkin, sillä Kiiminki ei näytä kovin kaupunkimaiselta eikä niin viehättävältäkään. Keskusta on tiivis rypäs erinäisiä rakennelmia. Raitilla kävelevät nuoret kuvaavat "Kiiminki-cityä" sanalla sekava.
Kahdeksasluokkalaisten Lotta Kälkäjän, Veera Kälkäjän, Sonja Tynin ja Kristiina Kajavan mukaan Kiimingin viehätys piilee avoimissa ja mukavissa ihmisissä. Tästä johtuen tytöt voivat katsoa tulevaisuutta sillä silmällä, että Kiiminki säilyy jatkossakin asuinpaikkana.
"Hyvää on se, että kaupunki on lähellä, mutta tämä ei kuitenkaan ole aivan kuin kaupunki", tytöt lisäävät.
Kunnanhallituksen puheenjohtaja Marjo Korhonen jakaa nykypäivän kiiminkiläiset kolmeen ryhmään: Kiiminkiin juurtuneisiin alkuperäisasukkaisiin, vuosien myötä elämäntehtäviensä kautta kuntaan juurtuneisiin sekä "globaaleihin" kiiminkiläisiin, jotka käyvät töissä muualla, mutta asuvat kunnassa.
Tulijan
vaikea juurtua
Muualta tulleita asukkaita Kiimingissä on yhä enemmän. Sirkka Ikonen tuli Kiiminkiin 70-luvulla miehensä työn perässä. Paikka houkutti tulijoita rehevällä, omaleimaisella luonnolla, mutta juurtuminen on ollut vaikeaa.
"Kiiminki on nyt ihan eri paikkakunta kuin silloin, kun me tänne muutimme. Olen seurannut surullisena, kuinka luonto on unohtunut nykyajan kovien arvojen puristuksessa", Ikonen sanoo.
Ahkeran luonnossaliikkujan silmiin herahtavat vesihelmet, kun hän muistelee vanhoja kalkkimaita, hillasoita ja marjametsiä, joiden paikalle on noussut asutusta ja teollisuutta. "Harmittaa, että luontoa ei ole otettu kehityksessä huomioon."
Mutta kyllä Ikosenkin Kiimingistä hyvää löytyy - ne ihmiset.
"Kiiminkiläiset ovat mukavia. Saimme aikoinaan lämpimän vastaanoton muualta tulleina", Sortavalan maalaiskunnasta evakkotaipaleelle lähtenyt nainen kertoo ja sanoo monen muun evakon tapaan kärsivänsä juurettomuudesta.
"Niin, voi tämä olla kateuttakin. Ne, jotka ovat syntyneet täällä, ovat tänne juurtuneet ja näkevät asiat toisin silmin."
Juhlavuoden tapahtumiin liittyen Kiimingissä järjestetään keskiviikkona 9. huhtikuuta juhlaseminaari ja juhlakirjan julkistamistilaisuus. Juhlatapahtumia järjestetään pitkin vuotta.
Pääjuhlaa juhlitaan syksyllä.