Ukrainan kriisi ei ota rauhoittuakseen, vaikka hetken jo näytti siltä, että neuvottelutie saattaisi avautua ja että järki vihdoin voittaisi. Tapahtumien kulku Itä-Ukrainassa viime päivinä viestii kuitenkin kriisin uudesta kärjistymisestä.
Venäläismielisten toimintatapa alueella on samanlainen kuin Krimillä. Ukrainan uutta hallintoa vastustavat mielenosoittajat ovat julistaneet Donetskin ja Harkovan itsenäisiksi kansantasavalloiksi. Enää puuttuu vain se, että Venäjä vastaisi myönteisesti mielenosoittajien pyyntöön tulla apuun.
Toivottavasti kuitenkin ennen sitä löydetään toisenlainen ratkaisu. Paljon on Yhdysvaltain ulkoministerin John Kerryn ja hänen venäläisen virkaveljensä Sergei Lavrovin varassa. He ovat lupautuneet yrittää saada osapuolet kymmenen päivän sisällä neuvottelemaan jännityksen lieventämiseksi.
Venäjä on esittänyt Ukrainan kriisin laukaisemiseksi järjestelyä, jossa Ukrainan eri alueet saisivat suuremman autonomian ja venäjänkielisten asema turvattaisiin.
Mielenosoitukset ja niihin liittyvät hallintorakennusten valtaukset itsenäisyysjulistuksineen tukevat näitä vaatimuksia ja panevat samalla epäilemään, että tapahtumien käsikirjoitus on peräisin Kremlistä.
Niinpä ei ole ihme, että Ukrainan väliaikainen pääministeri Arseni Jatsenjuk syytti Venäjää väkivallan lietsomisesta. Antaisivathan kansallisuuksien väliset yhteenotot verukkeen hyökätä Ukrainaan.
Sekasorron kiihdyttäminen on myös omiaan heikentämään Ukrainan väliaikaishallintoa, jota Venäjä ei ole hyväksynyt.
Väliaikaishallinnon asema on muutenkin hutera. Ukraina on jakautunut, ja kaiken lisäksi talous on surkeassa tilassa. Ukrainan nykyjohdon kansannousussa saama valta on vielä vaille kansan vaaleissa antamaa hyväksyntää. Presidentinvaalithan pidetään toukokuussa.
Huonoimman vaihtoehdon mukaan Itä-Ukrainan annetaan ajautua kaaokseen, jossa kaikki kokevat olonsa turvattomaksi. Tällöin venäläismieliset saattavat odottaa Venäjän kiirehtivän auttamaan heitä. Onhan presidentti Vladimir Putin luvannut Venäjän suojelevan toisissa valtioissa asuvia venäläisiä.
Vaikka Putin on ottanut jo suuria riskejä, Ukrainaan tunkeutuminen olisi omaa luokkaansa. Venäjän armeijan astuminen vielä Krimiä pidemmälle Ukrainan maaperälle ajaisi sotilaalliseen yhteenottoon, jota länsikään tuskin tyytyisi vain seuraaman sivusta samalla tavalla kuin venäläisten marssia Krimille.
Hyökkäystä todennäköisempää kuitenkin on, että kaaoksen kautta Venäjä hakee neuvotteluasetelmia, jotka mahdollistavat sille mieleisen lopputuloksen. Ilmeisesti tällöin puhutaan ainakin autonomiasta ja venäjänkielisten asemasta.
Ukrainan kriisi on nyt herkässä vaiheessa. Jos neuvottelujen kautta ei löydetä tietä ulos umpikujasta, kaikki on mahdollista.
Eri osapuolten saaminen saman pöydän ääreen on ainoa järkevä vaihtoehto. Ennemmin tai myöhemmin asioista on joka tapauksessa kyettävä sopimaan neuvottelujen kautta.
Pääkirjoitus