"Tunnen olevani pohjoinen ihminen", aloittaa pariisilaistunut säveltäjä Kaija Saariaho mestariluokan opetuksensa Bergenin kaupunginkirjaston musiikkiosastolla. "Tunnen tulevani kotiin jopa tänne", hän sanoo sateisessa Bergenissä.
Saariaholla on edessään yhtä lailla pohjoisia ihmisiä: nuoria norjalaisia säveltäjiä, jotka silmin nähden näyttävät odottaneen säveltäjän tapaamista. Nyökyttelevät ja myötäelävät.
Saariaho kertoo kolmesta viimeisimmästä teoksestaan: Clevelandin orkesterin tilaamasta sellokonsertosta, jonka Anssi Karttunen soitti vastikään Euroopan kantaesityksenä Musica Novan konsertissa Helsingissä, sekä viime vuonna Pariisissa kantaesityksen saaneesta Adriana Mater -oopperasta ja Wienissä marraskuussa esitetystä vokaaliorkesteriteoksesta La Passion de Simone. Välillä opiskelijat kuulevat palasia musiikista.
Kaukainen rakkaus muutti säveltäjän elämän Saariaho palaa puheissaan usein oopperaansa Kaukainen rakkaus (2002) ja erityisesti sen valmisteluprosessiin ja yhteistyökumppaneihin, käsikirjoittaja Amin Maaloufiin ja ohjaaja Peter Sellarsiin. "Tuntui äärettömän hienolta olla mukana ryhmässä."
Saariaho on myös vaikuttunut siitä, kuinka oopperan tekemisessä niin monet ihmiset olivat työskentelemässä juuri hänen teoksensa parissa. Palattuaan oopperan valmistumisen jälkeen takaisin studioonsa säveltäjä tunsi kauhun hetken: tätä studion yksinäisyyttäkö olisi loppuelämä? Kaukainen rakkaus on saanut loistavat arvostelut ja useita näyttämöllepanoja. Myös Bergen International Festival suunnittelee esittävänsä sen alkukesästä 2008.
Mutta ei Kaija Saariaho kaivannut loppuun saatetun teoksen tuomaa loistetta. Hän halusi kokea vielä uudelleen valmisteluprosessin synergisen voiman. Tuosta vimmasta syntyi seuraava suuri teos, Adriana Mater.
Voiko väkivallan kierre koskaan loppua
Säveltäjä Saariaholta ei tarvitse edes kysyä, voiko musiikki olla yhteiskunnallisesti kantaa ottavaa. Hän antaa siihen vastauksen toisessa oopperassaan Adriana Mater. Tosin hän kertoo teoksen olevan ennen kaikkea psykologinen ooppera, jossa pohditaan musiikin ja tarinan keinon, voiko äiti kasvattaa lapsensa niin, että väkivallan kierre loppuisi.
Saariaho käsittelee Adriana Materissa myös äitiyttä. Tärkeä musiikillinen idea päähenkilöille syntyi omasta raskausajan kokemuksesta. Ihmisessä lyö tuolloin yhtä aikaa kaksi sydäntä: äidin ja kasvavan sikiön.
Adrianan ja raiskauksesta syntyneen pojan, Jonaksen, muuttuvat sydämen lyönnit saavatkin oopperassa johtoaiheisen roolin. Adriana-oopperan syntyprosessi kesti kolme intensiivistä vuotta. Säveltäjä tunnustaa työn ollee n hyvin raskasta. "Elin itsessäni kaiken sen väkivallan, mistä teos kertoo."
Myös libanonilaisen käsikirjoittajan Maaloufin kohtaama väkivalta vaikutti voimakkaasti Saariahon työskentelyyn. "Kaiken jälkeen olin valtavan väsynyt." Usein utuisen, myyttisen ja monikerroksisen musiikin säveltäjänä tunnettu Saariaho sanoo yllättäen lähes nonomaisen totuuden: "Adrianaa säveltäessäni maailmassa tapahtui niin hirveitä asioita, etten enää yksinkertaisesti voinut paeta musiikkiin."
Säveltäjällä on oltava henkistä annettavaa
La Passion de Simonen säveltäminen käynnistyi välittömästi Adriana Materin valmistuttua. Simone Weilin innoittama teos on säveltäjän mukaan hyvin intiimi. Hänelle se ei ole ooppera, vaikka siitä puhuttiinkin Saariahon kolmantena oopperana. Soolosopraanon lisäksi teoksessa käytetään kuoroa, orkesteria -- ja tietysti elektroniikkaa.
Jossain määrin Simonea voi ajatella oratoriona. Onko Korvat auki -säveltäjästä siis tullut uskonnollinen säveltäjä?
"Minulta kysytään jostain syystä usein näin. Vastaan, etten ole uskonnollinen, mutta että sävellysten henkisen laadun tulee olla syvä."
Bergenin festivaalilla on soitettu lähes parikymmentä Kaija Saariahon teosta. Kuunnellessani Logen-teatterissa skotlantilaissyntyisen Garth Knoxin ja säveltäjän esittämää alttoviulu- ja elektroniikkateosta Vent Nocture ajattelen, että Suomella on nämä kaksi ässää: Sibelius ja Saariaho. Jälkimmäinen taitaa olla ensimmäistä suurempi, sillä Saariaho on tuonut taidemusiikkiin jotakin totaalisesti uutta. Jopa niin, että speed metal soi sulassa sovussa samassa tilassa kuin Saariahon musiikki.