Julkisuudessa on kerrottu ennakkotietoja kohta julkistettavasta Turun yliopiston tutkimuksesta, jossa on selvitetty suomalaisten nuorten kiinnostusta politiikkaa kohtaan. Tulokset voi tiivistää näin: kiinnostusta ei ole, eikä pahemmin tietoakaan. Lukiolaiset pärjäävät paremmin, mutta ammatillisessa koulutuksessa olevien elämässä politiikalla ei kerta kaikkiaan ole sijaa.
Koko väestön mitassa vain vähemmistö osaa nimetä hallituspuolueet tai tietää, mitä kuuluu eduskunnan tehtäviin.
Pääsääntöisesti suomalainen tietää politiikan asioista sitä paremmin, mitä parempiin asemiin hän itse on elämässä päässyt. On ehkä jotenkin loogista, että hyvä koulutus ja hyvät tiedot kulkevat käsi kädessä. Mutta kiinnostuksen politiikkaan ei pitäisi syntyä niin. Kun demokratiassa äänestetään, jokaisen ääni on tasavertainen.
Ilmiö on Suomen historiassa uusi. Kautta vuosikymmenten monet poliittiset liikkeet ovat ammentaneet kannatustaan vähempiosaisen kansan keskuudesta. Etenkin vasemmistopuolueiden identiteettiin kuului köyhien aseman ajaminen. Sittemmin niillä vesillä maaseudulla liikkui SMP parhaina päivinään.
Nyt tällä alueella on hiljaista. Vasemmistopuolueiden ydinkannattajat edustavat työssäkäyvää ay-liikkeiden jäsenistöä. Tutkimuksen mukaan SDP:n äänestäjät eivät edes tiedä, onko heidän puolueensa oikeistoa vai vasemmistoa.
Suomeen on syntynyt suuri politiikasta vieraantuneiden ryhmä, joka ei äänestä, ei asetu itse ehdolle ja jonka ääniä kukaan ei tunnu etsivänkään. Politiikka on eriytynyt hyvin toimeentulevan, elämässään vakiintuneen väestön toimintakentäksi.
Äänestämättä jättäminen tuntuu lisäksi kehittyvän siihen malliin, että oikeusministeriön arvion mukaan vuonna 2030 vain alle puolet äänioikeutetuista ottaa osaa kuntavaaleihin.
Se ei voi olla terve suunta. Mutta tavallaan ilmiö yhdistyy keskusteluun, jota on käyty Kauhajoen koulusurmien jälkeen. On puhuttu paljon nuorten maailmasta ja yhteisöllisyyden puutteesta.
Haluttomuus olla mitenkään mukana vaikuttamassa yhteiskunnan asioihin on sekin yhteisöllisyyden puutetta. Terveellisintä olisi pitää ääntä, protestoida, yrittää vaikuttaa vaikka omien yhden asian liikkeiden kautta, jos eivät puolueet innosta - mutta sekään ei kiinnosta. Kansanvalta ei voi toimia kunnolla, jos suuri osa äänestäjistä on poliittisen apatian vallassa.
paakirjoitus@kaleva.fi