Juttuun haastatellun miehen nimi on muutettu.
Oulu Kaksi kuukautta sitten Mauri sai käteensä lomautuslapun. Seuraavana päivänä hän ilmoittautui työttömäksi työnhakijaksi. Päivärahaan oikeuttavan lausunnon saamisessa ei ollut mitään mutkia, olihan Mauri ollut töissä yhtäjaksoisesti toistakymmentä vuotta.
Mauri jatkoi paperitöitä ja täytti rakennusalan työttömyyskassan päivärahahakemuksen. Maurin jäsenmaksut olivat ajan tasalla eikä ansiosidonnaisen saamiselle pitänyt olla mitään estettä.
Aikaa kului, mutta rahoja ei alkanut kuulua. Lainanlyhennykset sen sijaan lähtivät tililtä ajallaan. Syödäkin piti. Tilin saldo alkoi lähestyä nollaa.
Mauri hermostui odotteluun ja soitti liittoon. Hänelle kerrottiin, että parhaillaan käsitellään kaksi ja puoli kuukautta sitten saapuneita hakemuksia.
Mauri meni kaverinsa kuutamourakkaan. "En olisi pärjännyt ilman pimeitä töitä. Ei työmiehellä ole varaa odotella rahoja kuukausitolkulla", hän toteaa.
Mauri ei hyväksy selityksiä siitä, että pätevän työvoiman puute venyttää hakemusten käsittelyä.
"Jos työmaalta puuttuu vessa, ovat toimitsijat hetkessä paikalla työmaata sulkemassa. Kun nyt tarvittaisiin rahaa elämiseen, ei liitosta ole mihinkään!"