Ypyän kylässä asuvat Janne ja Maija Järvelä tietävät hyvin, millaista on maatalousyrittäjien arki 2000-luvun Suomessa. Lypsykarjatilaa pyörittävä pariskunta on tottunut pitkiin työpäiviin.
"Työ ja harrastus ovat samassa paketissa. Kaikki aika tähän tahtoo mennä", Janne Järvelä tunnustaa.
Aamu alkaa noin kello 5-6 navettatöillä, joiden parissa vierähtää 2-3 tuntia. Sama urakka on edessä illalla. Navettatöiden välissä täytyy hoitaa muut tilanpitoon liittyvät tehtävät, asioida eläinlääkärien sekä keinosiementäjien kanssa ja pyöritellä EU-byrokratiaan liittyviä papereita.
Juuri paperinpyörittely turhauttaa maatalousväkeä - aina stressiin asti.
"Niissä hommissa saisi vaikka koko päivän kulumaan", Janne Järvelä huokaisee.
Maija Järvelä myöntää, että päivät ovat toisinaan raskaita. Neljän lapsen perheessä vapaa-ajan ongelmia ei ole.
"Omaa aikaa täytyy varastaa jostain", emäntä naurahtaa ja kertoo edessä olevasta koko perheen Vuokatin-lomasta.
Järvelän pariskunnalle työssä jaksaminen ei ole ongelma. Silti tiedossa on myös toisenlaisia tarinoita.
"Kyllä monessa maatalousyrittäjäperheessä ollaan todella kovilla", Janne Järvelä tietää.
Jotta toiminta olisi kannattavaa, kannustetaan yrittäjiä kasvattamaan tilojen kokoa. Myös Järvelöille on ehdotettu voimien yhdistämistä. Tällä hetkellä navetassa on hieman yli 30 lypsettävää.
"Ajatus laajentamisesta tuntuu vieraalta. Työtaakka kasvaisi jo kohtuuttomaksi."
Järvelät korostavat, ettei tilallisten elämä ole pelkkää taistelua tuulimyllyjä vastaan. Työ tarjoaa myös onnistumisen elämyksiä.
"Ei lapsille voi näyttää hapanta naamaa. Tunnemme tästä ammatista tervettä ylpeyttä."