Maatilan emännillä on aina ollut monta rautaa tulessa: väki syötettävänä, koti hoidettavana ja lehmät lypsettävinä. Vaatimukset ovat ajan myötä muuttuneet, mutta ainakin yhtä moni asia pitää maatilan emännän edelleen kiireisenä.
Nykynainen on maatilan moniosaaja, joka hallitsee työt ja välineet pienistä isoihin. "Lypsykoneen ja traktorin jälkeen käytetyin työväline on taskulaskin. Taloutta joutuu suunnittelemaan nykyään niin paljon", haapavetinen Terttu Vähäsaari päivittelee.
Vähäsaaren tilalla on vajaat 30 lypsylehmää ja noin 80 hehtaaria peltoa. Sekä isäntä että emäntä ovat perillä molemmista tuotantosuunnista.
"Meillä toimitaan hyvin tasa-arvoisesti. Kumpikin tuntee ja tietää tilan toiminnan kaikki puolet. Käytännössä työnjako on sellainen, että isäntä vastaa enemmän pelloista ja minä karjasta. Se perustuu ihan kummankin kiinnostukseen. Minä osallistun myös viljelysuunnitteluun, ja isäntä on päivittäin navetassa", Terttu Vähäsaari valottaa.
Vähäsaaret ovat olleet maanviljelijöitä viimeiset 15 vuotta. Tuona aikana ala on muuttunut paljon. Oppia on siksi hankittu monella tavalla.
"Olen käynyt maaseutukeskusten ja meijerin kursseja. Lukemattoman määrän oppia olen hankkinut vaikeimman eli kantapään kautta. Uusille emännille voin sanoa, että helpomman tien valitsee, kun käy koulutuksissa", Vähäsaari opastaa.
"EU-tukijärjestelmä on sellainen soppa, missä ei tahdo pysyä perässä edes tiiviillä koulutuksella", emäntä huokaisee.
Seuraavaksi Vähäsaari on menossa Agronaisen avaintaidot
-koulutukseen. Oulun Maa- ja kotitalousnaisten Nivalassa järjestämä koulutus alkaa tänään torstaina.
"Esimerkiksi metsänhoidossa on minulle paljon ihan uutta asiaa", Vähäsaari tuumaa.
Avaintaitoja opiskelleet emännät saavat suorituksestaan kolmen avaimen suoritusmerkin.
"Se on perinteinen merkki, sillä koulutus on aloitettu vuonna 1938. Sitä kesti 1990-luvulle saakka. Koulutuksen järjestämisessä oli taukoa, mutta maaseudun naisten toivomuksesta valtakunnallinen koulutus on tarkistettu 2000-luvun vaatimusten mukaiseksi", koulutuksen vetäjä Tuula Alakastari kertoo.